joulunvietto

Meidän jouluaattomme on pulkassa ja on jouluyö, jolloin kuuluukin valvoa, kuten juhannusyönäkin.
Olimme keskimmäisen pojan perheen luona aaton. Menimme yhdeksi päivällä vanhaan keskiaikaiseen kirkkoon mieheni kanssa ja pyysimme mukaan kolme lastenlastamme 5,6 ja 7 vuotiaat, ajatellen sen olevan rauhoittavan hetken pukkia ja lahjoja odottaessa.

Tämä kirkkohetki oli kai ns. vesper vanhanaikaisesti sanottuna ja tosi kivasti järjestetty kuljetuksineen, jotta vanhemmat ihmiset ja lapsiperheet voivat tulla kirkkoon, koska eiväthän lapsetkaan jaksa olla illalla enää ja nykyään kaikki perheet eivät jaksa lähteä aamullakaan aikaisin.

Tämä ei kestänyt kuin puoli tuntia, mutta vanhin lapsista sanoi jo vartin kuluttua, että varmaan on jo puoli
tuntia mennyt.

Siellä esitti paikallinen miespuolinen ”Willi”, eli tällainen nuori parikymppinen lupaus sen ihanan joululaulun Jouluyön, jonka Jussi Björling http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Björling laulaa, kuin vain maailmaansyntynyt enkeli voi laulaa.

Pojan perheen luona söimme sitten jouluaterian, mukana oli myös nuoremman perhe. Pukki kävi ja saimme lahjat.
Lauloimme lasten kanssa joululauluja pukkia odotellessa ja kun lapset viimein leikkivät lahjoillaan, tytöt papan tekemillä nukkekodeilla ja poika tekniikkajutulla, niin me aikuiset joimme kahvit ja teet vahvistettuna konjakilla,
kuunnellen radiosta ulkosuomalaisten laulutoiveita.

Siellä oli eräs rouva, jolle juontaja sanoi hänen olevan Fuengirolasta. Rouva korjasi – Emme asu Fuengirolassa, vaan Mijasissa. Vietämme aaton syöden itsetehtyjä suomalaisia jouluruokia.
En tiedä miten espanjalaiset joulua viettävät, mutta ennenvanhaan viettivät loppiaisena.Nyt he aikoivat sitten palata 18 vuoden jälkeen kotimaahan oltuaan tarpeeksi kauan Espanjassa.

Tulimme kotiin ja nautimme iltapalaa portviinin kera, joka on todella hyvää.

Aamulla nukumme sitten pitkään, kun ei ole enää minnekään menoa ennen iltaa, jolloin menemme valmiiseen pöytään illalla nuoremman perheen luo melkein naapuriin.

Päivällä aion lukea kirjaa, jonka sain lahjaksi. Se kertoo vankileiristä Suomessa sodan aikana, jossa isäni oli vartijana saaden tuberkuloosin. Häntä, kuten muitakin suomalaisia sotamiehiä silloin, hoidettiin Tukholmassa sijaitsevassa sairaalassa.
Tällaista joulua meillä tähän saakka ja kohtahan on uusi vuosi ja uudet kujeet.