Jos puhutaan

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä suomenkielinenpalvelutoimisto
suomenkielinenpalvelutoimisto Ei kirjautuneena
Liittynyt: 31.08.2010
Kirjoituksia: 14
Vastauksia: 3402

vain elakelaisista ja ”vapaista” ihmisista, niin kova kynnys on myontaa etta haluaan takaisin ”kotiin” Suomeen.

Tunnen vain yhden pariskunnan joka myonsi tehneensa erehdyksen tanne vakituisesti muuttaessaan ja liian nopeasti tehdyn asuntokaupan tehtyaan.

Muuttivat takaisin Suomeen kun huomasivat siella viihtyvansa paremmin kuin taalla.

Joskus ihmiset ”karsivat” taalla pelkastaan verojen vuoksi vaikkei taalla sita ihan oikeaa asuinpaikkaa olekkaan.

EN tieda miten mantereella mutta ainenkin meilla taalla tuntuu etta monet ovat taalla kuin tuomiota tayttamassa.

Kevaan viimeiset paivat ennen Suomeen lahtoa ovat toisille ihan tyontakana etta jaksaa odottaa pois lahtoa taalta.

Toisaalta jos et rakenna kotia sinne missa suurimman osan ajasta asunut, vaikka taalla 6-8kk vuodesta, asut lainakampassa kayttaen lainatavaroita niin aika kauaksi jaa se oman kodin tunne.Kun mitaan omaa ei ole ymparilla.

Yksi asia on mietittanyt minua paljon, kaikilla pitaa olla asunnossa uuni ja kunnollinen sellainen, ”meilla leivotaan ja laitetaan uuniruokaa” kun talvi on mennyt niin sita on kaytetty parikertaa tai ei ollenkaan.

Johonkin se innostus katoaa?

Asut joka vuosi eri kampassa ,seurustelet samojen ihmisten kanssa, yleensakin hyvin pienissa piireissa eika seuraa monesti voi valita kuten Suomessa tai sitten olet yksin, tai on vahan valinnan varaa, yleensa jos et ole aikaisemmin jo harrastanut ei taallakaan useasti uutta opita.

Joka kevat pakkaat vahaiset tavarasi jonkun varastoon talteen ja syksylla taas haet ne uuteen valiaikaiseen kamppaan.

Yksinaisyys on useasti kova, jopa pariskunnilla, joista joissakin tapauksissa vain toisella on kovat halut asua Espanjassa , toinen viihtys hyvin Suomessakin.

Yksinaiset ihmiset Suomessa ovat vielakin yksinaisempia Espanjassa kun se alku huuma on ohi mennyt.

Ja yksinaisyys on huono neuvonantaja, saa meidat ihmiset suostumaan hyvinkin huonoihin ihmissuhteisiin.

Laakarikaynneista tulee monelle niita ainoita viikon ”kohokohtia”.

Alussa kaikista on ihanaa , ”Suomen mukavimmat ihmiset asuu taalla”, suunnitellaan kaikkea kivaa, kaydaan kaikissa paikoissa tutustumassa, kaikki on eksoottista ja temperamenttista, mennaan kielikurseille, virkataan pipoja, kaydaan kylassa, juodaan viinia ja syodaan juustoa, ”puhalletaan yhteen hiileen”, Espanja on ihana, tama on vahan kuin sellainen honeymoon syndroomi joka sitten meneekin jostain syysta monkaan monella.

Yhteiskunnallisiin asioihin ei paasta sisaan eika loppujen lopuksi halutakaan,
sitten tulee se suuttumuskausi jossa kaikki arsyttaa, ihanat ihmiset eivat olekaan niin ihania, vieraitten piipahtaminen extemporee ei enaan tunnukkaan kivalle, lastenlapsiakin tulee alussa ikava mutta sekin menee ohi, lastenlapsista onkin tullut isoja silla aikaa kun papat huilailee talvet Espanjassa, eivatka tunne enaa omia pappojaan laheisiksi, Espanjalaisista tulee sietamattomia, laiskoja, mikaan ei toimi, kaikki viipyy ja aletaan idealisoimaan Suomea, nyt jaa
patonki, valkosipili ja chiliherkut pois ja tilalle tahdotaan ruisleipaa ja piimaa ym.

Tassa vaiheessa nyrkin heiluttaminen ja mielen nayttaminenkin on mahdollista, nyt kerrotaan kaikille miten Suomessa asiat hoidetaan , nahdaan Suomi jonkunlaisena idyllina ja kullataan ja muistellaan vanhoja asioita , joista suurinta osaa ei ole enaa olemassakaan.Tassa vaiheessa ihmiset etsivat ”samankaltaista ja samoja tunteita” tuntevaa seuraa joitten yhteisena tekijana on se ”yhteinen vihollinen”.

Niilla joilla ei ole enaa paluuta Suomeen, oli syy mika tahansa, ihmissuhteitten katkeminen, taloudelliset tilanteet,terveydentila ym, ovat aika kovassa paikassa jos minkaanlaista sopeutumista ja integraatiota tapahdu.

Jos tata kautta kestaa pitkaan eika pienintakaan sopeutumista tapahdu, voi seurauksena olla masennus, liika viinan juominen,sairastuminen ym.

MOni varmasti on kokenut miten Espanjassa asumisessa , alussa verenpaine on parempi, paino tippuu, astmalaakkeet lentaa roskikseen,kolesteroli laskee , insuliini maarat vahenee ja muutenkin elama tuntuu paremmalta.

Parin vuoden paasta kaikki ovat palautunut siihen lahtopisteeseen, paino on tullut takaisin ja yleensa terveydentilakin on sama tai huonompi.

Henkilokohtaisesti olen sita mielta etta varsinkin mielenterveyssairaudet/ongelmat taalla ajan mittaan pahenevat ja hoitoa ei saa omalla kielella.

Yleensakin sairaudet voivat aiheuttaa suuriakin pulmia, kielitaidottomana sairauksien hoitaminen voi tulla hyvinkin kalliiksi vaikka sairaanhoito viela onkin ”ilmaista”.

Espanjan kielitaidon puute onkin se suurin vaikeus sitten loppujen lopuksi Espanjassa ja elakeikaisella kielen ”pakko-oppinen” ei enaa toimi.

Jos Espanjaan muutto perustuu vain verojen saastamiseen niin ehka olisi parempi harkita asiaa ihan jarkipohjalla ettei verojen takia itseansa saa tallaiseen
”verovankeuteen” Espanjassa.

Tama kaikki patee myos muihin Espanjassa asuviin Eurooppalaisiin elakelaisiin ei vain Suomalaisiin.