Jäi vain harmittamaan, ettei ollut kameraa mukana

Uusimmat Keskustelu Yleistä Uutiskulma Suomalaisravintola Barcelonaan Jäi vain harmittamaan, ettei ollut kameraa mukana

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Anna-Katariina
Anna-Katariina Ei kirjautuneena
Liittynyt: 28.03.2008
Kirjoituksia: 10
Vastauksia: 153

Pitihän se käydä sitten testaamassa tuo suomalainen ravintola Kaamos. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotaka menevät ulkomaille ja hakeutuvat syömään suomalaista ruokaa. (Pahimmat tapaukset jopa roudaavat Hk:n blöö:tä matkalaukussa etelän lomalle, ettei tule nälkä.) Ehkä se on kuitenkin eri asia, jos asuu ulkomailla, eikä sitä suomalaista ruokaa joka päivä saa.

Ravintola sijaitsee vanhassa kaupingissa sen meren puoleisella reunalla. (Onko tämä jotenkin oudosti ilmaistu?). Paikka on sisustukseltaan jokseenkin viehättävä. Vanhan talon tyypilliset kattoparrut ja ravintolan eripari tuolit tuovat paikkaan mukavan tunnelman. Vaikka meininki on rento, palvelu pelaa hyvin. Menu ei ollut turhan laaja, mutta monipuolinen. Valinta oli selvä; vuohenjuustosalaattia, kermaista lohikeittoa ja köyhiä ritareita. Palan painikkeeksi pullo roseviiniä ja salmari snapsit.

Ruoka oli taivaallista. Annokset olivat todella suuria. Hyvä kun pystyn vieläkään kävelemään, niin täynnä olen eilisestä syntymäpäiväillallisestani, vaikka alkupalan ja jälkiruoan söimme puoliksi poikaystäväni kanssa. Pääruoaksi hän otti entrecote pihvin, joka oli vähintäänkin suuri ja tuli lohkoperunoiden, vihannesten ja kastikkeen kera. Ja tämä nyt ei ole vain suomalaisen ruoan ylistystä suomalaisen suusta vaan myös poikaystäväni, joka on paikallinen, piti ruoasta todella paljon. Lisäksi mainittakoon, että ruoka ei ollut mielestäni liian suomalaista vaan siinä oli kivasti yhdistettynä sekä Suomea, että Espanjaa (listalta löytyi mm. myös tapas lautanen espanjalaisine herkkuineen).

Salaatti oli maukas. Siinä oli rapeaa jäävuorisalaattia, tomaattia, paprikaa sekä iso kasa oliiveja. Kaiken kruunasi kaksi paksua paistettua vuohenjuustokiekkoa, joihin oli lorautettu hitusen hunajaa makua pehmentämään. Salaatti tarjoiltiin tomaattileivän kanssa, kuten tapoihin kuuluu. Toisin kuin monissa muissa paikoissa, salaattia ei oltu yritetty myrkyttää ylimäärällä öljyä ja viinietikkaa, josta itse henkilökohtaisesti en pidä lainkaan. Kalakeitto oli perinteisen suomalaista ja kermaista. Ainoastaan ruisleipää jäin kaipaamaan, koska sitä ei juuri sillä hetkellä ollut saatavilla. Tomaattileivät olivat kuitenkin herkullisempia, kuin pitkään aikaan olen maistanut. Köyhät ritarit olivatkin sitten taas omaan makuuni, ehkä liiankin espanjalaisia, eli siis huomattavasti rikkaampia (hunajassa, sokerissa ja kanelissa) kuin suomalaiset. Onneksi pidän makeasta, mutta jollekin suomalaisiin makeusasteisiin tottuneelle, nämä saattaisivat olla sokeripainajainen. Poikaystäväni mielestä makeutta oli juuri sopivasti. Hän pystyi jopa syömään näitä makean hillon kanssa, jota lautaselta löytyi kahta eri makua.

Ravintola on hintatasoltaan edullinen. Me söimme todella hyvin (ehkä hieman liikaakin) kolme ruokalajia ja joimme pullon viiniä alle viidellä kympillä. Salmarit tarjosi talo, vaikka olisimme ne tilanneet muutenkin. Suosittelen ravintolaa lämpimästi. Hyvä tilaisuus viedä espanjalaiset ystävät maistamaan suomalaista ruokaa. Tarvitseeko sitä aina suomalaisesta ruoasta puhuttaessa iskeä nenän eteen kupillinen mämmiä ja järkyttää ulkomaalainen, niin ettei hän koskaan halua kuulla puhuttavankaan suomalaisesta kettiöstä? Tällainen kiva kombinaatio espanjalaista ja suomalaista sen sijaan toimii täydellisesti. Myös meille välillä koti-ikävöiville suomalaisille.