Jaahah!

Emäntämme siis käski poikien lopettaa pärräämisen. Hyvä on.
Mutta sen sitten sen sijaan sanon, että menin uudelleenkin nukkumaan vielä sen jälkeen, kun olin aamulla täällä käynyt. Elämäni on ihanaa.

Nukun yleensäkin kunnes herään enkä mene nukkumaan, ellei väsytä. Tottakai olin aikanaan täsmällisesti työpaikalla, liian aikaiseenkin aikaan joskus ja viivyin yleensä yli viimeisten. Mutta nyt on toisin.

Itsenäisenä ihmisenä on helppo neuvotella itselleen mukavimmat työajat. Ja kun myös prinsessa rakastaa venähdyksiä, juttu istuu perheeseen hyvin. Vain pohjaton uteliaisuuteni ja jokin hemmetin velvollisuuden tunne panee minut useinkin nousemaan ajoissa aikaisin lukeakseni maailman uutisia ja vastatakseni mahdollisesti vääriin aikoihin saapuneisiin työposteihin.

Jos jonnekin on pakko mennä, sovin tapaamiset mieluimmin myöhemmäksi. Mutta sitten menenkin ajoissa, tasan eli mieluumin minuutilleen.

Andalusialainen mañana on joko sitä itseään tai sitten huomenna, aamulla tms. Mutta sen olen huomannut, että täälläkin kunnioitetaan täsmällisyyttä joissakin asioissa. Ei ehkä vaadita, mutta arvostetaan.

Hei, nyt mä en enää viitsi. Jatkakaa te muut vuorostanne ja sanokaa vaikkapa noista jutuista jotakin, jookos!