Ja taas tarttisi keksiä otsikko?

Uusimmat Keskustelu Yleistä Yleiset pulinat PULINABOXI 29 Ja taas tarttisi keksiä otsikko?

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Old Chap
Old Chap Ei kirjautuneena
Liittynyt: 13.07.2006
Kirjoituksia: 106
Vastauksia: 2386

Tuosta häälaulutarjouksesta tuli mieleeni, että olen usein uumoillut vuosien mittaan, että mitäpä jos järjestäisinkin omat hautajaisensa ennakkoon, niin voisi myös itse osallistua ja nautiskella ohjelmasta. Ja varsinkin kuunnella mitä ne mukamas surevat sitten sanovat.

Saatan jopa kokeilla seuraavan täyden kymmenen kohdalla, ehkä.

Muille olen joutunut olemaan järjestelemässä hautajaisia ja joskus muinoin kävin ottamassa kuvia muiden järjestämistä. Ja aina olen kammoksunut sitä pinnallista surkuttelua joka niihin liittyy. Suru on erikseen. Ja erityisesti turhan kalliita kukkalaitteita jne. Omalta osaltani olen jo aikanaan semmoiset ehkäissyt (vieden orvokkeja, jos niitäkään) ja kieltänyt kukkaset omistani pyytääen ilmoittamaan, että ne rahat on parempi maksaa saksalaisravintola Zinnkellerin tilille muistotilaisuutta varten. Ja ystävä-kapakoitsijan valmentanut sanomalla, että ei mitään makeaa tarjolle vaan halpaa pikkusuolaisia, useat snapsit ja ehkä oluetkin niin kauan kuin kukkarahoja riittää. Sen päälle ilmoitetaan että vainajan toivomuksesta juhlat jatkuvat kunkin omaan piikkiin. Ja mikäli joku ryhtyisi selvin päin nyyhkimään, niin häntä pyydetään poistumaan, sillä tässä tilaisuudessa on tarkoitus muistella vain niitä hetkiä, jolloin oli helvetin hauskaa. Ja nauraa ja iloita siitä, että muut läsnäolijat ovat vielä hengissä (toistaiseksi).

Että semmoisiin omiin hautajaisiini tahtoisin olla osallisena itsekin. Kuuntelemassa miten joku jotakin myönteistäkin muistaisi, semmoista joka olisi ehkä itseltä (häpeissä mielin) unohtunut. Sen viimeisen kerran, sillä sitten kyllä alkaa kaikilta unohtua koko ukko, että semmoista yleensä olikaan.

Ja tilaisuuteen liittyisi isona osana musiikki. Jos on pakko siunata (mun mielestäni ei) niin semmoista, että itkevät eivätkä pälpätä pyhätössä ja sano, että voi eikun eihän ollakaan pitkään aikaan tavattu ja herranjestas kun lapsetkin ovat kasvaneet. Kankeina kaikki muutkin kuin vainaja.

Mutta sitten lopuksi muistotilaisuudessa soi soft rock n’ roll (Elvis: Love me tender, mutta myös Houd dog), vanha dixieland (surumusiikki) ja Patsy Cline laulaa … Crazy. Ja yksi tärkeä olisi mulle elokuvasävelmä La Strada (Tie), joka on peräisin ikivanhasta (1954) mv-elokuvasta, missä esiintyi Anthony Quinn ja suloinen Giulietta Masina, johon rakastuin kakarana Gelsominan roolissa. Ohjaaja oli muuten Frederico Fellini ja elokuva ainakin itselleni todella vaikuttava, etkun se vain kolahti kunnolla. Tosin tv-katseltuna myöhemmin ei enää, mutta kankaalla, silleen se pitää nähdä. Ja Nino Rotan säveltämä La Strada on sitten SE – jonka kuvittelisin toimivan myös laulettuna/hyräiltynä ilman sanoja. Ainakin itselleni. Satutko Willi tuntemaan sen biisin?

Jaahah, tavataanko sitten mun hautajaisissani – jos olette vielä hengissä?