ja nauru pierun räminästä….

Avioero on vaikea päätös. Kaikki eivät siihen pysty ja ”kärsivät” koko avioliiton ajan. Kuka minkäkin syyn takia; lapset, yksinäisyys, muiden mielipiteet, omillaan pärjääminen jne….

Kyllä itseään pitää kuunneella jos tuntee voivansa ”huonosti” liitossa, jäävänsä aina toisen jalkoihin, tuntee olevansa aina väärässä ja on kuin ilmaa toiselle, ei sellaista jaksa. Yhdessä tekeminen ja jokin yhteinen juttu pitää olla. Ja vapaus myös omiin harrastuksiin. Piehtaroiminen vällyjen välissä ei riitä! Kyllä liitto vaatii paljon muutakin.

Päivä kerrallaan ja toivotaan ettei tule yksinäistä joulua.
Hyvää Joulua ja paljon parempaa alkavaa uutta vuotta.

Iloa ja naurua roppakaupalla toivottaa Minni