Espanja.org Elämyksiä espanjasta
0
0
Ja paikallisia juhlia ja ferioita saa Espanjassa tosiaan kaivamalla etsiä, jos niistä haluaa jotain tietää. Yksi käytännöllinen lähdeteos siihen on Almanaque el Firmamento – Calendario Zaragozano para toda España, johon on listattu kaiken muun (kiinnostavankin) tauhkan lisäksi myös käytännöllisesti katsoen kaikki Espanjan feriat, eli paikallismarkkinat.
Meluisuus näyttää (kuulostaa) sellaiselta ominaisuudelta, että se lisääntyy, mitä lähemmäs välimerta mennään.
Andalucialaisten melskaamisessa on mielestäni todella se hyvä puoli, että heidän seurassaan voi päästää suustaan melkein millaisia tyhmyyksiä tahansa, kun kukaan ei kuitenkaan kuuntele kuin korkeintaan itseään.
=)heille oli aivan outo ihmetys, että suomalainen koettaa pölöttää espanjaa. ”-Eihän ne suomalaiset espanjaa puhu”, totesi yksi äijistä.
Lainailen tässä Arnoldin kirjoituksesta sellaisia jotka koen jotenkin tutuiksi…heheheheeee.
Paikalliset juhlat…joopa joo!
Turisti-infosta on ihan turha yrittää selvittää näitä, toistan ihan turha!
Aiemmin kun en omannut suoria tiedonsiirtokanavia, jouduin ”arvaamaan” milloin pitää saapua minnekin -ja sitten ylläripylläri, fiesta olikin siirretty johonkin toiseen ajankohtaan.
Kun tuntee paikallisia, alkavat he pikkuhiljaa avautua ja paljastaa tuon hurmaavan salatieteen yksityiskohtia.
Oma kokemukseni on, että ainakin meillä Valenciassa ulkomaalainen saa osaksen runsaasti arvostusta osatessaan paikallisiin juhliin ja käyttäytyessään niissä ”etiketin” mukaisesti.
Osa Valencian juhlista on todellakin erittäin valencialaisia, joten kieli pitää olla hallussa jos meinaa saada esim Misterioiden sisällöstä selvän…ja kun näin on nauttii valencialaisten vilpitöntä suosiota…
Lapsille opetin jo monta vuotta sitten, että kannaatta tervehtiä ihmisiä aina ja kaikkialla, niinhän hekin tekevät ja mikä tärkeää jos joku tervehtii ensin vastaa sillä kielellä jolla on tervehditty. Minun kokemukseni mukaan se on hyvin usein valenciankielinen tervehdys.
Meluisuus on mielenkiintoinen juttu, me asumme Espanjassa Valencialaisessa rantakaupungissa ja talomme on ihan rannassa ja minun kokemukseni on, että meillä ollaan aika hiljaisia.
-No jos ei lasketa vieressä olevaa juna-asemaa joka mölyää kesäkauden, niin ja puiston discomovilia.
Olemme asuneet aina ”paikallisten” keskuudessa ja minusta melutaso on aina ollut siedettävä, tosin ”pation” ikkunoista kuuluu aina iloinen kalkatus ja astioiden kilinä…sekä nousee naapureiden herkkujen tuoksut…mmmmm.
Samoin minusta busseissa ja kulkupeleissä on yhtähiljaista kuin Tampereella.
Me olemme koko talon meluisimmat asukkaat ja joskus vähän hävettää ”andalucialaisuuteni”…valencialaisista en ole saanut kokemusta, että olisivat kovin meluisia…minä olen megasti puheliaampi ja meluisampi (huom en siis ole hissusuomalainen).
Suomessa olen asunut vain lyhyitä aikoja kerrostaloissa ja niissä on ollut enemmä ns negatiivista melua, eli minä taidan olla täällä Suomessa ulkomailla.
Suomalaisten espanjankielentaito ei ole missään kurssissa Valenciassa, siksi minuakin luullan yleensa italiattareksi…tosin autan itse illusiota pukeutumisellani ja vilkkaalla esiintymiselläni…heheheheeeeee.
Mutta poikkeuksetta kun kerron olevani suomalainen herättää kielitaitoni ja sulautumiseni joukkoon poikkeuksetta hämmästystä ja myös ihastusta.
Minulla on ”kantacafessa” ihan oma pappakerho jonka jäsenet ovat haltioissaan siitä, että joku niin kaukaa ja erilaisesta maasta puhuu niin hyvin ja paljon -enkä minä ole mielestäni edes huippuosaaja.