Henkilökohtaista?

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Raya
Raya Ei kirjautuneena
Liittynyt: 30.12.2006
Kirjoituksia: 24
Vastauksia: 1011

Itse ajattelisin nykyisin Espanjassa noiden tasa-arvo, kohtelu- yms juttujen riippuvan osin myös persoonasta.
Tunnen useita erittäin kilttejä ja tasa-arvoisia espanjalaismiehiä, (sekä nyrkkiä heiluttavia suomalaismiehiä) samoin kuin niitä machojakin.

Oma kokemukseni espanjalaisesta miehestä on erittäin myönteinen, mutta me emme olekaan naimisissa.
Mieheni on erittäin moderni ja kansainvälinen ihminen, työssään hän tapaa ihmisiä ympäri maailman sekä on vastuussa melkoisesta summasta euroja. Mieheni on pahapäinen, pahatapainen, kovis, itsepäinen, tönkkö, inhottu, hellä, rakastava, lojaali, sitoutuva, vahva, rento, rakastettu, sellainen juuri kuin hänen pitääkin olla.
Miehelleni kuitenkin katolinen usko merkitsee erittäin suurta osaa elämässä, ristinmerkin tekeminen sekä rukoileminen kuuluvat vaikka keskelle työpäivää -tarpeen mukaan.
Siis minäkin olen nyt opiskelemassa katolisen uskon ”alkeita”, en tosin miehen ”käskystä” vaan omasta vapaasta tahdostani. Mutta miten tiukkaa sitten onkaan uskonkappaleiden tulkinta? Sanoisin, että espanjalaisen joustavaa, mieheni on varmasti tiukimpien (no eikä nyt niin tiukkojenkaan) katolisten oppien mukaan erittäin syntinen (vaikka pakkorippi oli vasta pääsiäisenä).

Tietenkään minun EI tarvitse huolehtia Valencian kotini tai ylipäätään minkään käytännön-(lue raha-) asian hoidosta Espanjassa vaan mies on järjestänyt asioidenhoitajan huolehtimaan ihan kaikesta, nii-i ihan liikaa yrittää vaikuttaa itsepäisen suomalaisen elämään.
Huomaavaisempi ja yritteliäämpi espanjalainen mies on kuin ex-suomalaiseni, ei tarvitse miettiä taka-ajatuksia vaikka saisi jotain ihanaa lahjaksi ilman näkyvää syytä.
Suomalainen exä ei ilman minun aktiivista otettani olisi takuulla päässyt ensitreffeillekään kanssani, espanjalainen on kulkenut pitkän tien ja nähnyt paljon vaivaa valloittaakseen minut.
Mitenkähän hän siinä onnistui?
Vielä muutama vuosi sitten pidin häntä leuhkana ja ylimielisenä ääliönä (ehkäpä jopa paskiaisena) joka ei osaa käyttäytyä kuten aikuisen kuuluu (vaikkakin äärettömän komeana ääliönä), oho, salat putkahtivat julki…

Olemme espanjalaisen miehen kanssa aika tavalla samasta puusta veistettyjä, ainoat eriävät mielipiteet syntyvät lomailusta. No ei tietenkään minun lomailustani kotoisesta suomalaisesta elämästäni vaan siitä mahdollisesta yhteisestä, silloin kun hänellä on lomaa.
Onneksi mahdollisuus lomailla jää minulta tänä vuonna väliin Manán Espanjan keikkojen vuoksi.
Sr rakastaa luksuslomia jossain kaukana esim Karibialla, minä rakastan aktiivisia lomia (mieluiten lähellä) jossain missä ei kukaan lomaile. Toisaalta hän on paljon vartija, vastuullinen ”miljoonista”, joten hän on oikeasti aivojen nollauslomansa ansainnut enkä aio kieltäytyä yhteisestä lomailusta, joustoa joustoa, sitähän se on se rakkaus.
Seuraavan ”ulkomaanmatkani” olen aikonut tehdä Aruban sijaan Paranaan tai Guadalajaraan, jos on ihan pakko lentää yli neljä tuntia. Oman maakunnan ulkopuolelle reissaan Gijoniin suuntaan kesällä Manáa kuuntelemaan.

Omituiset säännöt ja toisen valvonta eivät meidän suhteilussamme voi tulla kysymykseenkään, enkä ainakaan minä tunnusta olevani celoso, miehestä en menisi kyllä vannomaan…
Keskinäistä kunnioitusta meillä riittää, minä panostan suunnattomasti tukeen, kannustukseen sekä palvontaan ja tietysti joustoihin.
Kummasti alkoi miehellä todellinen kukoistuksen ja itsevarmuuden kausi kun aloimme olla yhdessä, mutta rakkaat sisaret, haluan palvoa ja kannustaa häntä, sitä ei minulta odoteta.
Sr näyttää jopa komeammalta kuin ikuna, tosin onko IHAN PAKKO olla ah niin trendikkäästi karvaton, minä kun tykkäisin karvaisesta miehestä. 😀