Härän …

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Ocaso
Ocaso Ei kirjautuneena
Liittynyt: 12.06.2008
Kirjoituksia: 276
Vastauksia: 375
Suoratukka kirjoitti:

Santiago sen sanoi. — Ei ekaa kertaa ainakaan;
eikä muitakaan kertoja; kannata mennä huonolle areenalle.

En muista, montako kertaa olen härkätaistelussa käynyt,
mutta kerran ainakin (jossain) oli niin huonoja matadoreja,
että härkää piti tappaa monta kertaa – kun se pitäisi mennä
”kerta ja laaki”.

Sellaisen esityksen jälkeen muuttuu varmasti kyseisen
”huvin” vastustajaksi.

Enpä kyllä enää ole itsekkään käynyt areenoilla.
Mutta kieltämättä aikoinaan Tunnelma katsomossa ja
esityksessä oli omaa laatuaan.

Härän tappamiseen kuluu silloin tällöin aikaa, ja härkätaistelijan tulee yrittää kerta toisensa jälkeen tappamista. Jos tämä ei onnistu tietyn ajan kuluessa tappamisen aloittamisesta, areenan presidentti antaa ensinmäisen varoituksen taistelijalle siitä että aika on menossa umpeen, ja näin aina kolmeen varoitukseen asti. Jos kolmanteen varoitukseen mennessä taistelija ei ole saanut härkää vielä hengiltä, niin härkä poistetaan areenalta ja tapetaan ”pilttuissa” areenahenkilökunnan toimesta. Tämä kolmen varoituksen saaminen on häpeän häpeä taistelijalle, ja näin tapahtuu äärimmäisen harvoin. Jo yhdenkin varoituksen saaminen presidentiltä on poikkeuksellista, mutta tähän saattaa törmätä areenoilla enemmän käyvät henkilöt, ei yleensä satunnainen härkätaistelun ystävä.

Härän tappo tulisi mennä kerta ja laaki, mutta tämä ei ole maalitauluun ampumista, vaan ihminen, liikkuva eläin ja miekka joka tulee pistää tiettyyn, hiukan leveämpään kuin €uron kolikko, kohtaan härän lapaluiden välissä ja jota ei ole merkitty luonnon puolesta millään tavalla, vaan taistelijan on tunnetava paikka mihin miekka työntää kokemuksensa perusteella. Lisätkäämme tähän vielä se että härkä menee taistelijan ohi, jos menee, taistelijan käyttäessä viittaa_muleta_vasemmalla kädellään taidokkaasti samalla itse syöksyen härän päälle, ja juuri tällä hetkellä sarvet ohittavat miehen ruumiin oikealta puolelta ja miekka menee sisään jos taistelija on ”tähdännyt” taitavasti. Tätä kutsutaan ”suerte de matar”, jossa sana ”suerte” ei kuitenkaan tarkoita ”onnea”, vaan tappamis- proseduuria ja sen, tappamisen, suorittamista.

Härkätaistelu ei kuitenkaan ole pelkkää liikkeitä viitalla_capote tai muleta_ vaan hiukan suurempi oma microcosmoksensa ihmisiä, härän kasvattajia, härkätaistelijoita ja heidän apureitaan tai miehistöään, areenatyötekijoita hiekantasoittajista areenan presidenttiin ja virvokkeiden myyjään asti.

Härkätaistelusta joko pitää tai ei, yleensä ei löydy henkilöitä jotka olisivat välinpitämättömiä asian suhteen, mutta härkätaistelu jokatapauksessa synnyttää joko positiivisen tai negatiivisen tunnekuohun joka on jo sinänsä arvokasta tämän päivän McDonalds maailmassa jossa purkkakin kohta ostetaan valmiiksi pureskeltuna, kirjat valmiiksi luettuina ja jossa lapset syntyvät valmiiksi Nokian pääjohtajiksi ja heidän tulevaisuus millimetrilleen laskelmoituina nykypäivän elämän ehtojen takia.

Joku valitsee liukuhihna elämän ja joku antaa tunteilleen ja aisteilleen valtaa ja käy katsomassa, ja näin on minun tapauksessani, näytöstä jonka vertaista ei maailma ole vielä ole pystynyt korvaamaan simulaattorein, tietokonein tai tosi-tv ohjelmilla.

Tämä riittää minulle. Tällä hetkellä.