Espanjan eno:
”Todetaanpa (jälleen kerran) että NIMENOMAANT TOIVON KOMMENTTEJA. Kritiikkiäkin, ja kovaa, jos joku niin tuntee. Mutta vain siita MITÄ kirjoitan, en siitä mitä EN kirjoita.”

Nyt tulit kertoneeksi – ainoatakaan sanaa hukkaamatta – sen ettet ole iässäsi kirjoittanut yhtään oikeaa asiapalstaa, lehtijuttua tai näytelmäkäsikirjoitusta.
Käsitellään mitä asiaa hyvänsä, esim. Mannerheimia, maahanmuuttajia, kunnanhallituksen kokousta tai Suomen Hiihtoliiton tilannetta, yhtä paljon kirjoittajan kannasta ja näkökulmasta kertoo se, mistä hän ei kirjoita mitään kuin se mihin hän keskittyy.

Taitava kirjoittaja voi luoda hyvät kulissit, kiertää kuin kissa kuumaa puuroa varsinaista ydinkysymystä viittaamatta siihen sanallakaan. Ja loppujen lopuksi lukija melkein älähtää ääneensä ”mutta entä se ydin”. Johdattelu on onnistunut.

Meitä tasapäisiä kirjoittajia sitten on miljoonittain, sinä, minä ja Hentun Liisa, jotka kirjoitamme koulussa opitulla tavalla alkulauseen, kuivan asian käsittelyn ja nousujohteisen loppulauseen. Usko pois, ei me lukijoita mukaamme saada. Meidän kannattaa pysyä keskustelijoiden sakissa vain, vaikka siellä eivät mainosvalot vilkukaan.