Esitän yleensä suomalaisen

Esitän yleensä suomalaisen henkkarin luottokortin kanssa – kukaan ei ole siitä mitään numeroita mihinkään vielä kirjoittanut (isoin kertaostos on ollut nelinumeroinen, espanjalaisella Visa Electronilla). Suomessahan ne kirjoittaa sen tunnusosan ylös (ja olen silloin tällöin törmännyt siihen, että kysyvät vain, mikä se tunnusosa on..).

PINniä ei ole vielä missään tarvinnut näpytellä sisään (paitsi tietysti automaatilla), joten tuota tuplavarmennustakaan en ole koskaan kokenut (eikä esim. mun Mastercardissa mitään PINniä edes olekaan).

Niitä kuitteja en ole niin hirveän tarkkaan katsellut (otan kuitenkin sen yleensä mukaan enkä heitä roskikseen – mistäs sitä tietää vaikka se sixpäkki Sam Miguelia olisi huonoa ;-)) – yleensä ne nelöjä viimeistä numeroa näkyy puuttuvan.

Yhtä hyvin voisin kritisoida sitä, että Mercadonassa allekirjoitus tehdään eräänlaiselle ”touchpadille” – siitähän se siirtyy heti tietokoneeseen koneluettavaan muotoon ja voitaisiin liittää johonkin muuhun maksuun..

Maassa maan tavalla. Saksassa ei koskaan kysytä henkkariakaan.