Ehkä niinkin, mutta …

LINKKI

Old Chap
Ei kirjautuneena
Liittynyt: 13.07.2006
Kirjoituksia: 106
Vastauksia: 2386

Monelle suomalaiselle lienee helpottavaa päästä sanomaan jotakin kasvottomana, nimettömänä, tuntemattomana suuruutena jonka uskottavuutta ei ehkä myöskään tulisi kyseenalaistaa.

Kyllä olen samaa mieltä kuin ”eiole” siitä, että tämä menee nyt snobistiseksi nipottamiseksi eritoten, jos avuksi vielä manataan väitelleitä tohtoreita ja sievän filosofin valikoituja päätelmiä. Silti uskoisin ihan perustason normien riittävän. Ei huudella ihan turhia (paitsi pulinaboxissa), kerrotaan keitä itse ollaan ja ilmaistaan asiat selvästi omina mielipiteinä. Jos joku muu on eri mieltä, ei turhaan loukkaannuta vasta-argumentoinnista vaan vastataan. Siten syntyy keskustelua. Ja kun pikkuhiljaa tullaan tutummiksi, ymmärrys toisiamme kohtaan kasvaa, niin ehkä syntyy jälleen uusia ystävyyssuhteita (kuten on syntynyt). Ja koko maailma maistuu paremmalta.

Valitaan siis nimimerkki vapaasti miten sattuu mukavalta tuntumaan, mutta käytetään edes kuvana jonkin verran paremmin ihmistä muistuttavaa kuin jotakin sukupuoletonta vekotinta tai elukkaa. Minä ainakin haluan edelleen kunnioittaa epätasa-arvoa, nähdä ympärilläni naiseksi pukeutuneita naisia ja kohdella daameja hieman herttaisemmin kuin itseni kaltaisia jurrikoita. Enkä minä naisten päästä pelkkää potaskaa usko päästöinä tulevan. Päin vastoin, nainen osaa usein ajatella asiat toisin ja ottaa tunteitakin huomioon. Sitäpaitsi, Espanjan Fuengirolaankin olen äänestänyt kauniin ja viisaan naisen pormestariksi – suomalaiset pressanvaalit sen sijaan kyllä hävisin. Että en minä nyt ihan kaikkia sentään …

Thaimaassa eletään nyt illansuuta ja minä olen selvin päin hyvällä tuulella. Ja suositan jokaiselle ajoittaista irrottautumista päivittäisen vakituttavapiirin kahleista – orkin palstoilla saa uusiakin ystävyyksiä syntymään ja silloin ehkä aivojen ohella ryhtyvät myös hormoonit hyrräämään – ja asiat levittäytyvät ilmoille vieläkin avoimemmin näkökulmin, kun tullaan omin mielin tutuiksi.

Joo, tiedän minä pian 10 vuotta pysyvästi ulkomailla asuneena ettei se siellä pohjolassa niin helpolta tunnu. Herätin taas viimeksikin Stockmannin hississä pahennusta sanomalla ensin kaikille ääneen päivää ennenkuin totesin, että tässä sitä ollaan sitten kaikki matkalla ylöspäin. Vaan aina sielläkin joku vastaa ja siitä alkaa keskustelu.

Jaahah. Ehkä olen taas sanonut jotakin liikaa tai liian näppärästi, mutta tämmöiseksi olen onnistunut itseni ujosta pikkupojasta opettamaan. Kun sitten vielä joku opettaisi minut välillä lopettamaankin, että saisivat toisetkin sekaan oman puheenvuoron. Täällä se vielä onnistuu.

Päätän pälpätykseni tällä kertaa tähän.