de pura raza

LINKKI

arnold malaga
Ei kirjautuneena
Liittynyt: 02.07.2010
Kirjoituksia: 79
Vastauksia: 2846

Minun täytyy kyllä suoraan mainita, että olen lähes koko ikäni kummastellut tätä rotukoira-meininkiä. Ei niin, etteikö ihmisellä saisi harrasteita olla, kalliitakin, mutta mutta… miten sen nyt sanoisin…?

Ei nimittäin ole mikään tuntematon seikka tai salaisuus, että jalostuksella, eli sisäsiittoisuudella, on monen monta koirarotua ajettu tilanteeseen, jossa puhdasrotuisuuden ja ulkomuodon kohtuuton ihailu on johtanut niiden toteuttamiseen koirien terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.

Puhdasrotuisille koirille syntyy perinnöllisesti yhä enemmän fyysisiä vikoja ja sairauksia, joita en tässä nyt ala erikseen luettelemaan, mutta voin kyllä kertoa, jos asia on jollekulle tuiki tuntematon. Jalostettu koirarotu on usein pienestä geenipoolista peräisin, joten viat vain lisääntyvät sukupolvesta sukupolveen.

Mitäköhän kennelit (koirajalostamot) tekevät näille selvästikin ’vammaisille’ koiranpennuille? Laatikkoon ja kaasua päälle?

En halua tarkoituksellisesti osoittaa sormella koiranäyttelyitä, mutta juuri ne ovat saaneet koiranjalostuksessa liian mittavan painoarvon. Rotukoirien jalostusta ohjataan niiden kautta yksipuolisesti ja monissa tapauksissa aivan väärään, jopa groteskiin suuntaan.

Ne koirien toisistaan poikkeavat ominaisuudet, mitkä nykyään käsitämme koiraroduiksi, saivat varsinaisesti alkunsa kun kansallisvaltiot, etenkin Euroopassa, syntyivät ja itsenäistyivät sekä vakiintuivat. Rajojen muodostumisen myötä myös koirarotujen geenipoolit sulkeutuivat. Naapurikansoja (eli ”vieraita rotuja”) vieroksuttiin politiikassa, joten vierasta rotua kavahdettiin myös koirajalostuksessa.

Ja palatakseni nykypäivään, tuntuu kovin makaaberilta, kun sellainen ihminen joka kovasti liputtaa koirien puhdasrotuisuuden puolesta, melkeinpä hyppää pöydälle, jos minän satun mainitsemaan ihmisistä puhuttaessa rotu-käsitteen.