Casi casi

Jejeje!!! Nooh empa tieda koska minulle annetaan ”maña total”-arvonimi, enka sitakaan tieda etta kuka sen antaa… Toissa ainaskin kehutaan kielitaitoa ja aragonin sanontoja ”képásápuéeees..” ja vitsaillessa minuakin kutsutaan mañaksi!

Mieheni vanhemmilla on asunto Villanúassa, Aragonin laaksossa. Sielta kasin Canfranc, Jaca ja jonkun verran pikkukylat ovat tulleet tutuiksi. San Juan de la Peña on uskomaton paikka. En voi ymmartaa miten ne munkit aikanaan loysivat sen paikan ja rakensivat luostarin ja kaiken. Autolla noustessa matka tuntui loputtomalta, tuntui kuin nousisimme taivaaseen asti, niin jyrkkaa nousua oli metsan keskella.

Muut Pyreneitten laaksot ovat minulle enemman tuntemattomia. Alquezarin kylassa olen kaynyt, joka on todella kaunis ja rauhallinen paikka turisteista huolimatta, koska sinne ei saa menna autoilla. Itse asiassa kyla on Sierra de Guaran lahella, en tieda onko se nyt ihan viela Pyreneita.

Viime vuonna kavimme viikonloppumatkalla Grausissa, Serranuyssa, Panillon buddhaluostarissa ja Roda de Isabenan kylassa. Siellapain vuoret ovat loivempia, tai siis on enemman maisemaa kuin esim. Aragonin laaksossa (vaikkei sekaan kovin suljettu ole). Buddhaluostaria lahestyttaessa tuntui kuin olisimme saapuneet Tiibetiin. Roda de Isabenan kyla on pieni mutta kaunis. Kirkolla on juuri sita historiaa, siella on haudattuna historiallisesti tarkeita henkiloita. Kirkko oli roomalaisten rakentama alunperin ja sittemmin muslimit tuhosivat sen. Jalkeenpain kirkko rakennettiin uudestaan. Mielestani se kirkko on hyvin tunnelmallinen.

Luultavasti tassa lahiaikoina tutustumme lisaa Pyreneihin, kunhan on toista vapaata, kun yhden paivan aikana ei oikein sinne ehdi. Taytyypi tutkiskella mihin menna… 😛