Asuntojen omistus ja muuta pankkikuviota

Ihan varmasti en tiedä, mutta eiköhän omistaja ole kiinteistöyhtiö Servihabitat, joka taas on kuuluu Caixan omistamaan pörssinoteerattuun Criteria Caixa Holding yhtiöön, jonka hallussa on muukin Caixan yritysomaisuus, mm. varsin suuretkin osakkuudet espanjalaisyhtiöissä Repsol, Telefónica ja muissa teollisuusyhtiöissä. Toisin sanoen asunnot on siivottu pois pankin tasetta rumentamasta, mutta yhtiö on saman konsernin omistuksessa eikä sinänsä verrattavissa Suomen taannoiseen roskapankkiin.

Espanjan roskapankki Sareb taas perustettiin lähinnä valtion syliin ajautuneiden heikkojen pankkien asuntoja varten(mm. Bankia ja useita muita). Sarebin hinnoittelulla lienee merkitystä markkinnoiden kokonaishintoihin jossain määrin, mutta täytyy muistaa, että Espanja on Suomeen verrattuna aika valtavan paljon suurempi markkina. Kun suurilla ja vahvoilla pankeilla kuten Caixa, Santander, BBVA ja monilla pienemmilläkin on omat yhtiönsä niin hintatsoa on muodostamassa useampi toimija markkinoilla. Yhtiöittäminen pankkien omiin yrityksiin on ollut mahdollista niille pankeille, joilla on ollut siihen varaa, roskapankki on vain ”kaatuneille” enkä tiedä olisiko ollut edes laillisesti mahdollista yhtiöittää sinne vahvempien pankkien asuntoja. Vaikka ”espanjalainen pankki” onkin kuulostanut taloudelliselta kirosanalta lehdistössä jo pitkään, niin täytyy muistaa, että pankkeja on täällä paljon ja toiset niistä ovat edelleen vahvoja.

Ihan vertailun vuoksi: koko Nordean konsernilla on noin 11 miljoonaa asiakasta yhteensä, kaikissa pohjoismaissa, Baltiassa ja Puolassa. Caixalla on vähän vajaa 13 miljoonaa asiakasta, lähes pelkästään Espanjassa. (Lähde: vuosikertomukset 2012) En toki väitä, että asiakasmäärä tekisi pankista vahvan tai suuren, sitä varten tarvii analysoida ihan muita ratioita. Mutta kun vertaa noita lukuja, joissa Suomi on Nordean koko konsernista alle viidesosa, niin saa pientä käsitystä siitä, minkä kokoluokan markkinoista Espanjassa on kyse. Eikä Caixa ole edes suurin pankki täällä, Santander ja BBVA ovat suunnilleen saman kokoisia täällá kotimarkkinoilla ja maailmanlaajuisesti ihan valtavia jättiläisiä, Santander on yksi maailman kymmenestä suurimmasta pankista.

Joka tapauksessa, Espanjaan mahtuu siis monenlaista toimijaa, hinnanmuodostus ei ole vain roskapankki Sarebista kiinni. Eikä pankkien mahdollisuus pitää niitä asuntoja myymättöminä omissa yhtiöissään ole vain siitä kiinni, miten Espanjassa menee: epäilemättá kansainväliset espanjalaispankit (Santander, BBVA) ovat joutuneet ”tukemaan” Espanjan toimintojaan vaikkapa Brasiliassa ja Mexicossa tehdyllä tuloksella viime vuosina ja siten niillä ei ole ollut tarvetta polkea asuntojen hintoja Espanjassa. (Tämä viimeisin on kyllä ihan oma oletukseni, ei vuosikertomuksista luettu. 🙂 )

En ole enää yhtä hyvin perillä paikallisesta pankkimaailmasta tai talousuutisista nyt, kun olen siirtynyt täysin toiselle alalle. Mutta oletan, että pankin päätös avata konttori viikonloppuna ja ilmoittaa, että ”ostaja määrää hinnan” sekä kuljettaa asiakkaita asuntoja katsomaan, kertoo siitä, että halukkuutta asuntomassojen myyntiin on nyt enemmän kuin ennen.

Itse kukin etsii ja arvostaa mitä tahtoo, mutta jos ostoksille aikoo, niin kyllä tuollaisella reissulla ainakin uutta oppii näistä markkinoista. Ja Caixan Los Bolichesin konttorista löytyy edelleen suomenkielistä apua ostoprosessiin niille, jotka suoraan pankilta haluavat asunnon ostaa. Menkää mukaan ja kertokaa, jos kävitte!