¡AMUNT CAÑIZARES!

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Raya
Raya Ei kirjautuneena
Liittynyt: 30.12.2006
Kirjoituksia: 24
Vastauksia: 1011

Hienoin, ikimuistoisin, tärkein, elämysrikkain sekä viihdyttävin ajanjakso niin kutsutussa fudiselämässäni on päättyntyt.

Mikään ei koskaan enää palaa ennalleen vaikka maailma ja pallo jatkavat pyörimistään, uusia jalkapallokausia tulee ja menee samoin kuin pelaajia.

Rakkain idolini kautta vuosien, mies joka hurmasi minut jo pelkällä vaalealla hiuspehkollaan, pelasi uransa viimeisen ottelun.

-No joo, nyt lopetatte sen virnuilemisen, en suinkaan tarkoita FC Hollywoodin Ollia, vaan omaa rakasta pusipusipapiani Cañizaresia.

Pappa pääsi sitten Voron valtakaudella vielä tolppien väliin ja kirkasti tappion mudassa nuhjaantuneen joukkueemme glorian viime tingassa.
Surkea kausi päättyi kuten sen olisin toivonut kuluvankin, voitokkaasti.

Minulta pääsi itku katsellessani viimeistä kertaa tuon omintakeisen keikaroivan miniveskarin temmellystä omimmalla tontillaan.
Silmissäni vilisivät lukuisat kuvat komeasta blondista huitomassa, huutamassa, karjumassa, kipittämässä, hempeilemässä, hymyilemässä -niin paljon on mahtunut näihin vuosiin.

On TÄYSIN Cañizaresin ansiota, että löysin Valenciaan ja espanjalaisen jalkapallon, Espanjan sekä rakkauden.
Tai no ehkä se oli vähän myös Arsenalin ansiota, jonka UCL-vieraspelistä Mestallalla se kipinä syttyi.

Ei voisi uskoa, että silmitön ööööh…ihastuminen (tai jotain sinnepäin) voi muuttaa ihmisen elämän täydellisesti tai siis tottakai voi, mutta se miten elämäni on muuttunut on ihmeellinen.
Minä siis ihastuin palavasti vaaleaan veskarinkäppänään ja halusin lähteä katsomaan hänen peliään livenä, no toki olin ihastunut Valencian kaupunkiin sen UCL viikkomakasiinin nähtyäni, mutta olkoon se tälläerää sivuseikka.

Kymmeniä pelejä, niin kotona kuin vieraissa, tuntikausia harjoituskentän laidalla, hämäriä retkiä suljetulla stadionilla, biletystä discossa, dehydraatiota, kärsimystä, hurmosta, epämukavia olosuhteita, ihania kahvihetkiä, jalkapalloilijoita sekä valkkuja, uusia ystäviä, unelmia ja haaveita.
Kurkistus espanjalaisen jalkapallomaailman kulissien taakse on ollut viehättävä matka jonnekin kauas pois, eikä sieltä lähetetä postikortteja eds ystäville.

Asiat johtivat seuraavaan, tänään ollaan tässä ja huomenna Valenciassa, ehkäpä tapaamassa tuota kaikkien vaaleatukkaiseten veskareiden isää ja äitiä.

¡AMUNT CAÑIZARES!

Gracias a ti Santi, te respeto y adoro, eres mi vida, eres mi todo -por siempre!

Tässä sitten loppukevennys:
Käykääpä nauramassa tälle mainiolle blogille ja eritoten sen kuville:

http://blogs.ya.com/eltikitaka/199904.htm