Älkääs nyt hötkyilkö …

Tämmöisillä keskustelualueilla on semmoinen vaikeus, että kun joku syntyy tai kuolee tai täyttää vuosia tai sanoo tekevänsä yleensäkin jotakin, niin sitten syntyy ainakin vähäinen viestivyöry, kun jokaisen on vähän kuin pakko sanoa jotakin myönteistä.

Tottakai olen silti iloinen huomionosoituksista. Varsinkin kun unohdatte, että vaimoni voisi olla lapseni (joskin on mua itseäni aikuisempi). Ja sen, mitä thaimaalaisista naisista sanotaan, että huijaavat ja hyväkseen käyttävät. Tai vanhoista miehistä (kyllä te sen tiedätte). Ehkä minunkin siis pitäisi nyt talustella jo jonkin laitoksen käytävillä ja odottaa sitä jotakin viikonloppua, jolloin sukulaiset tulevat voivottelemaan.

Olen tänään sekä palellut että saanut jälleen joutua kokopäiväisesti rakastetuksi.

Huonot uutiset: Nyt oli jo kolmas aamu, jolloin jouduin vetämään ylleni t-paidan aamutuimaan terassille mennessäni. Ei kertakaikkiaan nahka kestänyt kylmyyttä, kun oli tuulista ja mittari näytti vain 22 astetta. On lopulta jännää miten ihmisen kroppa tottuu olosuhteisiin. Ja silleen minä palelen siellä, missä turistit hikoilevat. Vastaavasti moni muuttolintu lentää kesäksi pohjoiseen Espanjasta ”kun ei siellä voi elää, kun on niin kuuma”. Phah!

Hyvät uutiset: Vähempikin paita riittää lämmikkeeksi ja mieliala on mainio. Jos olisin jäänyt leskeksi Espanjaan, olisin kait ollut sitä mitä siellä monet edelleen ovat – oma itseni. Vähän katkeroitunut menneistä vaikka syystäkin, hieman huolissani tulevasta (ja ihan todellakin syystä) sekä jonkin verran ylpeä siitä, että olen ikäisekseni edelleen hengissä.

Hyvä tai paras uutinen on se, että oma elämäni ei pelkästään jatku vaan tarjoaa yhä uutta oppimista, elämyksiä ja suuria tunteita. Niitä saadakseen on vain itsekin kyettävä katsomaan ympärilleen ja antamaan samalla muillekin jotakin. Vuorovaikutusta. Siitä se alkaa …

Haa – kuulen mielessäni joitakin katkeria huomautuksia (ja mua semmoinenkin naurattaa). Joo, tapaukset ovat tietenkin yksilökohtaisia ja edellyttävät toisinsa sopivia sattumuksia, joista muilla ei sitten voi olla täsmällisempiä tietoja mikä puolestaan saa aikaan sen, että en todellakaan viitsi kommentoida kaikkia vanhuksiin kohdistuvia heittoja.

Tässä lähinaapurissani asuu thaimaalaisen vaimonsa hoivissa laajalti julkisuudessa arvostettu suomalainen taiteilija, joka on viisaasti vaiennut nykyisestä elämästään. Itse olen valinnut toisen tien – auon päätäni edelleen ja sanon suuren osan (vaan en vieläkään kaikkea) siitä mitä mieleeni juolahtaa. Joo, ehkä siksikin että olen vähän narsisti mutta samalla toivon voivani helpottaa jonkun nuoremman seuraajani elämää.

Että viimeinkin myös Suomessa bonjattaisiin sekä sallittaisiin, että elämässä on aina uusia mahdollisuuksia myös ulkomailla. Niin kauan kuin henki pihisee jopa kaukomailla – etkun tärkeintä on lähteminen.

Ensin vaikka Espanjaan!

Ihan turhaa kyykkiä siellä jossakin ja tuijottaa vanhaa naamaansa wc:n peilikuvasta. Elämä jatkuu – niin kauan kuin sitä sielusi sisällä riittää.

Luin siis jostakin senkin, miten Suomessa vanhemmat vielä jeesivät vastaanottavaisia aikuisia lapsiaan, huh-huh…

Joko olisi aika katkaista napanuora!

Lähetimme lapsenlapsilleni tänä jouluna pankkisiirrolla rahalahjat. Itselleni ei ilmestynyt tilille centimoakaan. Tosin teen edelleen töitäni, vaikka saan vähäistä eläkettäkin, mutta … Tähänkö me ollaan maailmassamme eletty. Että isovanhemmat takaavat elämän jatkuvuuden, eikä uutta elämää (joka maksaa taas) enää voisi vanhempana synnyttää?

Pullamössöt herätkää. Se on kohta arkea teilläkin. Vanhemmat vanhenee ja heidän elämänsä saattaa silti jatkua uuden onnen värittämänä … sorry!

Mun on helpompaa. Kiitokset pojilleni – ne bonjaa ja antaa mun häärätä rakkauteni lumoissa.