Ajokortti

Huomenta – tai siis – iltapäivää!!

Kolmikymppisenä aattelin, että kortti on saatava, että edes
silloin pääsee auton rattiin. Ellei hankita autoa, ajanpa sitten
pelkällä kortilla. Hih.

No, aika pian sitten hankittiin eka autokin. Niin ne vaan asiat
loksahtelee paikoilleen.
Ajoharjoittelu veikin sitten oman aikansa ja vaati omat metkunsa.
Fikkari piti laittaa näyttämään polkimet. Mistä sitä nyt muuten olis ne löytäny.
Kyllä ”poikia” töissä nauratti, kun kerroin, että kummasti
renkaat ulvoo kun lähden liikkeelle. Eikä ne edes sanonu,
mille ne ketaleet nauraa. Kummallisia! 🙂

Myöhemmin sitten Ruotsin puolella pääsin koklaamaan, miten rattia pyöritetään; oli hiekkatie ja paljon kuoppia.
Ja sitten mentiin – oli muuten kivaa! Mies pelkääjän paikalla
höpötti jotain rallikuskista. Heh.

Ja paljon, paljon myöhemmin pääsin kokeilemaan prätkän
kyytiä. Siis takapenkillä vaan, mutta oli se ”rautaa”. Olis tehnyt mieli sanoa, että painais nyt vähän sitä kaasujalkaa,
mutta en sitten uskaltanut – oli aika mutkainen tie.
Mutta kyllä oli kivaa – jiiihaaaa!!!!
Ai, että bensaa suonissa? Nii-in, saattaapi olla; jos se
B-veri on semmosta. 🙂

Kiitos OC:lle viime öisestä. Siis kirjoituksesta.