Tsemppiä Bluesille ja pikaista paranemista.

Sairastaminen on kova juttu. Silmiä se voi avata monellakin tapaa. Kulttuurieroissa löytyy.

Aihe on juuri nyt meikäläisenkin agendalla koska vaimo on parhaillaan hoidossa Hospital Costa del Solissa.  Kokemus on , sanoisinko , mieltäylentävä, verrattuna Suomeen.  Erittäin asiantuntevaa , nopeaa ja ystävällistä  ja miellyttävää hoitoa kaikin puolin. Ja kyseessä  ei ole ihan pikku juttu.

Ja nyt on kyseessä köyhän kansan , eli myös köyhien suomalaisten eläkeläisten  sairaala. Parempi osasto kansaa menee tietysti Zanittiin. Tai Marbellan Quironiin.

Pikku esimerkki miten täällä asiat hoidetaan. Edellisenä iltana saa valita itselleen  seuraavan päivän ruuat eri vaihtoehdoista. Ja itse ateriat on kolmen ruokalajin  täydellisiä aterioita.  Ja huom. täällä on tarjottimella ihan oikeata suolaakin. Suomalaisten pekkapuskien mukaan tappavaa myrkkyä.

Ja mikä ei ole tärkeintä , silloin kun oikeasti sairastuu , mutta mainitsemisen arvoista kuitenkin, täällä kaikki tämä on eläkeläisille  IHAN OIKEASTI TÄYSIN ILMAISTA.

Ja kun  kaikki aika ei ole mennyt petankkia ja kyykkää harrastaessa tai karaookkea laulaessa, on jäänyt aikaa kielenopiskelullekin sen verran ettei siellä sairaalassa tarvitse kärsiä suuremmista kieliongelmistakaan.

Tuli vaan mieleen kun siellä on jo ehtinyt kuulla ihmetteleviä kommentteja siitä kuinka kielitaidottomia osa suomalaisista on. Täysin ummikkoja jotka eivät osaa ilmaista itseään millään ymmärrettävällä kielellä . Ja joilla ei ole etukäteen mietittynä minkään valtakunnan apua kielen suhteen  vaikkapa vakavan sairastumisen tai tapaturman  tullessa eteen.

Muuten sivuhuomiona , tuntuu hyvä osa henkilökunnasta puhuvan englantiakin, ainakin vähän. Ja toisena kuriositeettina,  siellä on muutama hoitsu ollut Suomessakin töissä. Tosin vain hyvin lyhyitä aikoja, muutamia kuukausia.

Mistähän syystä ei maailman paras maa napannut  tulevaisuuden elinpaikkana?