Vastaa aiheeseen: masentava suomi

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä arnold malaga
arnold malaga Ei kirjautuneena
Liittynyt: 02.07.2010
Kirjoituksia: 79
Vastauksia: 2846

Hehh hehh..! Vanhatyttö heittää tyylikkäästi niin… niin asenteellista mutu-tietämystä, että heikompia aivan huimaa.

Sylvian joululaulussa, ehkä väärinymmärretyimmässä ’joululaulussa’, joka alunperin oli Zachris Topeliuksen kirjoittama ruotsinkielinen runo ”Sylvias visa” (juu, ei luottokortti), ei todellakaan viitata suoraan mihinkään suomalaisessa kodissa sirkuttaneeseen häkkilintuun ja etenkään ei mustapääkerttuun (Sylvia atricapilla), jota ei koskaan ole tavattu pitää häkkilintuna sen enempää Suomessa kuin muuallakaan. Kanarialintuja kyllä tuohon aikaan (1853) oli joissain rikkaissa, suomenruotsalaisissa kodeissä.

Ensimmäisessä säkeistössä viitataan Topeliuksen kaksivuotiaana (luultavasti keuhkotautiin) kuolleen pojan kehtosänkyyn, jossa itku ja vaikerrus ovat päättyneet.

”Och nu är det jul i min älskade Nord, är det jul i vårt hjärta också?/  Och ljusen de brinna på rågade bord, och barnen i väntan stå./  Där borta i taket, där hänger han än,/ den bur, som har fångat min trognaste vän,/  och sången har tystnat i fängelseborg,/ o, vem har ett hjärta för sångarens sorg.”

Kahdessa seuraavassa säkeistössä tuo poika on ”uudestisyntyneenä” Sisiliassa mustapääkerttuna, jossa hän ihailee puun oksalla istuen kaikkea ympäröivää kauneutta.

”Jag bor i de eviga vårarnas land, där de glödade druvorna gro./  Cypresserna dofta vid havets strand, där har jag mitt ensliga bo./  Det flammande Etna, det gnistrar så skönt,/ och luften är vårlig och gräset är grönt,/  orangernas ånga ur skogarna går,/ och ljuv mandolinen som kärlek slår.

Cypresserna dofta. Det brusande hav i silver mot stranden bryts;/  vid foten av Etna, där är en grav, vars sorg uti blommor byts./  Där slumrar en gäst från nordens dal;/ och nu är det jul i hans fädernesal./  Vem sjunger din visa, som fordom en gång?/ Hör, Sylvia sjunger din hembygds sång!”

Viimeisessä säkeistössä poika kuitenkin ”muistaa” pohjoisen, jonne lähettää terveisensä kirkkaimmin tuikkivan tähden kautta.

”Och stråla, du klaraste stjärna i skyn, blicka ned på min älskade Nord!/  Och när du går bort under himmelens bryn, välsigna min fädernejord!/  I blommande vårar på gyllene strand,/ var finnes ett land som mitt fädernesland./  För dig vill jag sjunga om kärlek och vår,/ så länge din Sylvias hjärta slår.”

Joulusta tuossa runossa mainitaan tosin parissa säkeessä, mutta Suomesta..?? Niinpä niin, ei halaistua sanaakaan.

Topeliuksella oli tapana samaistaa kuolleet lapsensa (kaksi poikaa ja yksi tyttö) lintuihin, ja jopa salaa toivoa reinkarnaation olemassaoloa. Ei siis niin viimeisen päälle kristillistä.

Eiköhän suomalaisia tuossa ’Sylviassa’ sykähdytä ennen kaikkea se, että siinä lauletaan jostain kaukaisesta ihanasta maasta, johon ei ehkä koskaan itse tule päässeeksi tai uskaltautuneeksi lähtemään. Vaan liekö ’Sylvia’ kohta nykypolville enää mitään sanookaan. Ja hyvähän se fuengirolalaisten on pullistella ”maailmankansalaisuudelllaan”, Hahh hahh..!

Myös ”Varpunen jouluaamuna” on osoitettu Topeliuksenn toiselle, vuoden ikäisenä kuolleelle pojalleen, Rafaelille. Tässä kaksi viimeistä säkeistöä:

”Sparven flög till flickans fot, flög på glada vingar: / – Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar./  Gud skall än löna den,/ som är här de armas vän./  Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar.

– Jag är icke den du tror, ty ditt öga tåras./  Jag är ju din lilla bror, som dog bort i våras./  När du bjöd glad ditt bröd/ åt den fattige i nöd,/  bjöd du åt din lilla bror, som dog bort i våras.”

Ja mitä sitten tulee siihen vanhistytön toiseen joululauluun ”Joulupukki matkaan jo käy”, on sekin vain suomennos jenkkiläisestä jollotuksesta ”Santa Claus is Coming to Town”. Aivan samalla tavalla siinäkin jenkit (maailman paras ja viisain kansa – Höhh Höhh..!) yllyttää kakaroita pitämään turvat tukossa, kun pukin CIA on ikkunan takana.  🙂

”You better watch out  You better not cry/  Better not pout  I’m telling you why/  Santa Claus is coming to town

He’s making a list  And checking it twice/  Gonna find out Who’s naughty and nice/  Santa Claus is coming to town

He sees you when you’re sleeping / He knows when you’re awake/  He knows if you’ve been bad or good/  So be good for goodness sake!

O! You better watch out!  You better not cry/  Better not pout  I’m telling you why/  Santa Claus is coming to town/  Santa Claus is coming to town”

No, ehkäpä vain ”huudan tuuleen”, kun tällaisia esseitä edes vaivaudun kirjoittelemaan, mutta kyllä toisinaan ihmetyttää espanjansuomalaisten Suomi-katkeruus. Luulisi nimittäin, että kun on saanut sellaisen etuoikeuden, että on mahdollisuus asua ja elää, vaikka sitten vain osankin vuodesta, lämpimässä, ystävällisessä, iloisessa, ruokatarjonnalta yltäkylläisessä, tunnerikkaassa, välimerellisessä, palmuja huojuvassa, rakkaudellisessa, (ja mitä sitä nyt onkaan? viinintäytteisessä?) Espanjassa, niin ei todellakaan viitsisi alkaa marisemaan jostain xitun ”suomalaisesta masentuneisuudesta”.

Tai no, joo… Onpa tainnut tulla raahattua kyseinen masentuneisuus mukaan Costallekin. Hahhh hahhh hahhh  🙂

Ja mitä tulee perheväkivaltaan ja lasten listimiseen, niin pyhien aikana kuin niiden välilläkin, niin eikös arvon rouva Vanhatyttö ollenkaan lue Espanjan uutisia? Rumihia näyttää tulevan ihan tv-uutisiin saakka.