***

LINKKI

arnold malaga
Ei kirjautuneena
Liittynyt: 02.07.2010
Kirjoituksia: 79
Vastauksia: 2846

Juu… onhan se noinkin. Nimittäin osittain.

Vaikka tämä paikka paikoin lainaamani kirjoituksesi valtaosin onkin filosofista sosiaalipakinaa, puutun silti sen muutamiin kohtiin.

vanhatyttö kirjoitti:

Onko Suomessa mielenterveyshoidon taso TODELLAKIN laskenut kuin lehmän häntä???

Kyllä vain on. Terapia- ja laitoshoidoista on suurelta osin luovuttu liian kalliina hoitomuotona ja siirrytty kemiallispohjaiseen avohoitoon, joka pääosin perustuu siihen, että potilas velvoitetaan itse muistamaan, että lääkkeet on otettava, ja otettava vieläpä tiettyyn kellonaikaan, tai muuten alkaa mennä himmeli epäjärjestykseen. Useilla sitten menee.

vanhatyttö kirjoitti:

Pitäisi varmaankin aloittaa mäárittelemällä ensin tuo MIELENTERVEYS; millainen mieli on terve ja millainen ei. Se on helppoa niin kauan kuin on olemassa joku valmis kaava, jolla sairaus voidaan tunnistaa, mutta sen jälkeen onkin vaikeampaa. Ja yhteiskunnat laativat námá luokitukset omien tarpeidensa mukaan.

Pientä ”luokittelun tarvetta” varmaankin olisi ollut siinä Helsingin metron kirvestappajassa, joka oli lempattu ulos mielisairaalasta, eikä ollut päässyt hoitoon takaisin, vaikka itse sitä oli vaatinut. Voidaan toki (kuten aina) sanoa että kyseessähän nyt oli ’vain’ yksittäistapaus, mutta kyllä yksikin on liikaa ja that’s it.

vanhatyttö kirjoitti:

Esimerkiksi ihminen, joka nauttii toisen surmaamisesta, on sodan aikana on sankari, rauhan aikana hän on joko rikollinen tai hullu.

Sota on sotaa ja rauha on rauhaa. Turha varmaan kysyäkään, kumpaa nyt eletään?

vanhatyttö kirjoitti:

Mielisairauksien luokitteleminen ei ole universaalia kuten fyysisten sairauksien!!!

Riippuu mielisairauden laadusta. Jos kyseessä aivan todellakin on aivojen toiminnallinen häriö (kuten esimerkiksi diabetes on haiman toiminnallinen häiriö), voidaan sitä pyrkiä korjaamaan antamalla potilaalle kemiallista yhdistettä, joka esimerkiksi lisää tai tarvittaessa vähentää aivojen dopamiinin tuotantoa.

vanhatyttö kirjoitti:

…monesti mielisairauksien parantamiseen liittyi ja liittyy edelleen ”rangaistus”. Eristáminen, kylmát kylvyt, sähköshokit, sitominen…näillä keinoilla yhteiskunta hoidon kautta osoittaa, että hulluus ei kannata.

Ei tuo sentään aivan noin mene. Kylmistä kylvyistä ka sähköshokeista on Suomessa luovuttu pakkohoitomuotoina jo aikoja sitten. Nykyään sähköshokkihoitoja käytetään vain potilaan omasta suostumuksesta ja halusta, koskapa niistä pienelle osalle syvää masennusta kärsivistä on aivan oikeasti hyötyä. Mutta vain silloin, jos potilas on muutoin järjissään ja pystyy kyseisestä hoidosta vakavasti neuvottelemaan hoitavan lääkärin kanssa.

Lepositeitä puolestaan on pakko käyttää silloin, kun potilas on aivan oikeasti vaaraksi joko itselleen tai ympäristölleen. Eivät kaikki mielenhäiriöiset ole vain kaukaisuuteen tuijottelijoita.

vanhatyttö kirjoitti:

Tuo Hyvinvointilaitoksen váite, että Suomessa joka viides kársii mielenterveysongelmista, on aika kova.

Kova on. Mutta minun mielestäni vielä kovempaa on, että ongelma nähdään, mutta sille ei pyritä tekemään mitään.

vanhatyttö kirjoitti:

Normaalit leikkivát ja juoksevat ja huutavat lapsetkin ovat nykymäáritelmien mukaan ADHD-potilaita.

Nohh, ei ihan noinkaan. ADHD-oireyhtymä on aivan oikeasti olemassa. Kun kerran on tavannut sellaisen, tietää kyllä mistä on kysymys. Siinä ei tosiaan ole kyse normaalista villistä lapsesta. Kaverin pojalle piti rakentaa omaan huoneeseensa kaikenlaisia kiipeilytelineitä, että kundi pääsee flengailemaan seinille ja kattoon kuin pieni apina konsanaan. Muutoin tuo menee ulos putoilemaan kaiteilta ja tikkailta jos ei saa kotona purkaa itseään. Ja noin muuten, ADHD-lapsista tulee ADHD-aikuisia. Siksi sen kanssa on opeteltava elämään jo varhain, tai saattaa olla koko laiffi pilalla.

vanhatyttö kirjoitti:

..kánniáhán kutsutaan [Suomessa] myös ”nollaamiseksi”. 😕

Ikävä kyllä. Koskapa ei ole sopivaa näyttää tunteitaan, on mielipahaansa otettava jotain (yleensä viinaa), ettei se näkyisi. Seuraukset voivat kuitenkin olla hyvinkin traagiset. Siksipä psykoterapiaa tulisi tarjota Suomessa huomattavasti enemmän. Kansan sosiaalista luonnetta tuskin voidaan muuttaa aivan noin vain, vaikkapa kymmenessä vuodessa. Muutoin kai se olisi jo paljon muuttunutkin sen myötä, kun saatiin ”ikkunat auki” Eurooppaan.