…

Onhan kristittyjä tiedemiehiä nykyajassakin ihan riittävästi. Kukas se nyt on se äislettäinen suomalainen matemaatikko… muistan kohta. Mainitsemisiasi tiedemiehiä yhdistää ensiksikin se, ettei heidän alueellaan tarvitse ehdottoman välttämättä ottaa kantaa jonkun persoonallisen, toimintakykyisen jumalan olemassaoloon. Toinen juttu, että silloin kun kirkon ideologinen valta Euroopassa oli täysin rikkumaton, ei ollut viisasta esittää uskonnonvastaisia kannanottoja.

Galileillekin oli käydä tosi hassusti, vaikkei hän kyseenalaistanut kuin kopernikaalisen maakeskeisyyden. Hän sai luvan tehdä tutkimuksensa sillä nimenomaisella ehdolla, että päätyy kirkon opin mukaiseen lopputulokseen. Jo aikalaiset, ja jälkimaailma varsinkin, osasi kyllä lukea rivien välistä…

Täällä Espanjassa on, veikkaisin, hyvin vähän uskontokuntiin kuulumattomia tiedemiehi. Perustelen veikkaustani (tietääkö joku lukuja?) sillä, että uskonnon ja sen siittien vaikutus täällä on hirmuisen paljon vahvempi.

Mutta sekularissa pohjois-Euroopassa tiedekansa tyypillisesti ei ole erityisen hurskasta – teologit on vissiin sitten poikkeus… 😉