…

(Tässä me ’kiihkouskovaiset’ ja ’kiihkoateistist’ vaan edeleen keskustellaan, vaikka meidät on jo pariin kertaan komennettu orkista pois 😉

Tiedehenkilö, joka rupeaisi tosissaan tukimaan (j/J)umalan olemassaoloa, menettäisi välittömästi uskottavuutensa tiedemaailmassa. Jopa maasäteilystä on helpompi muodostaa tutkimushypoteesi – sitähän Oulun yliopisto on tutkinutkin, arvaatte varmaan millä tuloksella. ’Jumalaa’ tutkittaessa pitäisi kaikkein ensimmäiseksi rajat alue johonkin tiettyyn jumalaan, joita maailmassa on tyhansia tai kymmeniä tuhansia. Vai jokainenko pitäisi erikseen ’todistaa olemassaolemattomaksi’?

Tieteen tehtäviin ei lainkaan kuulu yliuonnollisten ilmiöiden ja yli-inhimillisten toimijoiden (joita kristinuskossakin on vähintään kymmeniä) tutkiminen. Mikään tieteellinen havainto, prosessi tai ilmiö ei tarvitse niitä; mikään ilmiö ei selity luotettavasti jumalaoletuksella.

Olen kovasti tyytyväinen, ettei minun verorahojani käytetä moiseen.

Kun ihminen on kiinnostunut moraalin ja ihmissuhteiden kysymyksistä tai kuolemanjälkeisestä elämästä, hän saattaa kääntyä uskonnollisten auktoriteettien puoleen. Kun sama henkilö haluaa laatia tietokoneohjelman, rakentaa lentokoneen, parantaa keuhkokuumeen, asentaa sähkövalaisimen etc. hän käyttää vain sellaista tietoa, josta raamatun kirjoittajilla ja heidän aikalaisilaan ei ollut aavistustakaan.

Eli kaksi eri maailmaa, kaksi erilaista totuuskäsitettä. Minun on vaikea ymmärtää, miten ihminen voi elää kahden erilaisen totuuden maaimassa. Kuin yhtaikaa olisi totta, että 1+1=2 ja 1+1=3.