Tämä sivu tai artikkeli on poistunut käytöstä Espanja.org:in uudistumisen yhteydessä, jonka vuoksi sen sisältö voi olla puutteellista.

Toisenlainen Tuuno – ja Thaimaa …

TOISENLAINEN TUUNO – JA THAIMAA ...

Olinpa keskiviikkona moneen otteeseen sanaton. Tuuno K. Takiainen osoitti olevansa varsin sopeutuvainen kaveri, huomaavainen ja pitkin päivää peräti hauska.

Tapasin aamupäivällä hyvätasoisen hotellin aulassa selvästi suomalaiseksi erottuvan, mutta päivän ohjelmaa ajatellen ehdottomasti turhan hyvin pukeutuneen Tuunon. Kiltisti hän kuitenkin kipaisi vaihtamaan ylleen keveämpää – shortsit ja t-paidan, minkä jälkeen kävimme ostamassa hänelle elämänsä ensimmäiset varvastossut.

Aamupalaksi olutta ja makeutettua sticky-riisiä



Istuimme aluksi hetken katukuppilassa, jotta Tuuno sai tilaisuuden kertoa matkansa alkutunnelmat. Matka oli sujunut vaikeuksitta, joskin nukkuminen koneessa oli lähes mahdotonta. Yli kymmenen tunnin lento vei voimat ja aikaero vaivasi maanantaina, joten hän oli vain käynyt ruokailemassa ja muun ajan torkkunut hotellissaan. Tiistaina jonkin verran kävelyä ja kummastelua, mutta ei merkittäviä tapahtumia. Nyt keskiviikkona hän odotti näkevänsä mielenkiintoisia kohteita ja tapahtumia.

Walking Street arkipäivän harmaudessaan



Pattayan iltoja vauhdittaa värikäs ja äänekäs elämä, jonka keskuksena on Walking Street. Syntisen iloinen ja kaikin tavoin monenkirjava kävelykatu, jonka lumoa, ääniä ja värikkäiden valojen loistoa ei voi päivisin edes aavistella. Sinne hänet kuitenkin opastin ja suosittelin palaamaan iltaisin omin neuvoin, riekkumaan ja nauttimaan syntisestä elämästä mielin määrin – silti varoen niin kukkaroaan kuin sydäntään.

Liikuimme prätkällä, kaksi isoa miestä kevyellä motolla, joka on tuossa kuvassa pysäköitynä etualalle. Kaikki kuvat otettiin Tuunon kännykkäkameralla eikä hän suostunut jalkakuvaansa lukuunottamatta näyttäytymään itse yhdessäkään.

Kynnet kuntoon ja kroppa notkeaksi



Tuunoa hieman nolostutti, kun kerroin seuraavaksi siirtyvämme hierojan käsittelyyn. Ja vielä enemmän häntä tuntui nolottavan sitä edeltänyt jalkahoito, mutta lopulta kun koko vartalo oli käynyt läpi rentouttavat käsittelyt thaimaalaiseen tapaan, hän myönsi ettei ollut ehkä milloinkaan tuntenut itseään fyysisesti niin miellyttävän onnelliseksi. Ei edes oman rantasaunansa leppoisten löylyjen päälle.

Näköalapaikka ja Big Buddha



Tuunon matkan kimmokkeena oli juhannustaika ja kuva Pattayan kaupungista katsottuna läheiseltä Pratumnuk-vuorelta, minkä huipulla on myös valtavan kokoinen Big Buddha patsas sekä temppeli. Maisema oli nopeasti kurkistettu ja todettu kauniiksi, mutta kun ajoimme seuraavaan kohteeseen ja kiipesimme portaat Buddhan patsaalle, alkoi Tuunon elämässä ilmeisesti uusi vaihe.

Kiertelimme aluksi tutkimassa eri viikonpäiville ja aiheille omistetut buddhapatsaat, ihailimme sitä suurinta ja sen jälkeen opastin Tuunon temppeliin.

Toimimme niin kuin itseäni on opetettu. Sandaalit jätimme ulos, lunastimme kynttilät ja suitsukkeet sekä kukkakimput ja astuimme äänettöminä temppeliin. Tuuno seurasi ja toimi tavallani, minkä lisäksi keskustelimme rituaaleista kuiskaten.

Polvistuimme, sytytimme kynttilät ja suitsukkeet, tervehdimme buddhaa ja kerroin Tuunolle hänen nyt voivan esittää kolme äänetöntä toivomusta, jotka saattaisivat toteutuessaan muuttaa hänen elämäänsä uuteen ja parempaan suuntaan. Niin tein jälleen minäkin, kuten olen tavakseni ottanut. Olimme polvistuneina lähekkäin ja saatoin aistia ja jopa nähdä Tuunon hartauden. Ehkä myös hymyilin sillä oletin hänelle tapahtuvan nyt sitä, minkä olin aikaisemmin jo itse käynyt läpi.

Tullessamme ulos temppelistä Tuuno ehdotti, että istuisimme huilaamaan hetkeksi. Mietiskelimme hiljaisina, kumpikin omiamme kunnes Tuuno huokaisi sanoen – enpä ole ikinä uskonnoista välittänyt enkä nytkään, mutta jonkinlaisen rauhan tunsin valtaavan mieleni. Tuli vain niin hyvä olo.

Aivan. Jotenkin olin tästä kaverista aavistanut sen rauhattomuuden, joka kaipasi jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. Rituaalia, jonka yhteydessä hän voisi tuntea voivansa luovuttaa osan itsestään jollekin suuremmalle tai ulkopuoliselle – omin ehdoin eikä missään tapauksessa kenenkään muun neuvosta.

Ehkä olin onnistunut ohjaamaan hänet tilanteeseen, mistä saattaa alkaa omaehtoinen mietiskely ja itsensä kypsyttäminen semmoiseen tasapainoon, missä ihminen viihtyy itsensä kanssa. Sitähän me olemme Tuunolta odottaneet, eikö niin?

Ennustaja kummastutti ja Tuuno …



Palasimme arkeen ja opastin Tuunon vielä ennustajan luokse. Thaimaalaiset ovat herkästi taikauskoisia ja samoin kuin Espanjassa, tarotkortit kertovat kohtaloita. Ja tällä temppelialueella toimii parikin ennustajaa joista toisen luona oli parhaillaan asiakkaina kolmen tytön ryhmä.

Sitten Tuuno teki tempun! Oppineena vast’ikään uudet asennot temppelissä hän ilmeisesti uskoi myös ennustajan olevan pyhä mies tai ainakin tilaisuuden vaativan polvistumista ovensuuhun! Tuunon kamera oli sattumalta käsissäni ja sain vangittua lähimmän tytön ilmeen tämän seuratessa Tuunon rituaalia.

Ja sitten alkoi rankkasade …

Thaimaalainen monsuunisade on parhaimmillaan todella rankka ja olimme hetkessä likomärkiä molemmat. Se muutti samalla ohjelmamme niin, että päätin ajaa kotiin ottaen Tuunon vieraaksemme (mitä en ollut todellakaan suunnitellut).

Kaksi märkää miestä päristeli rankkasateen jatkuessa kaupungin kautta naapurikylään Banglamungin kaduille ja sitä kautta pihallemme. Ja olimme perillä todella niin märkinä, että lopulta nauroimme hysteerisesti ilmoittaen prinsessalle, että emme suinkaan aio tulla kuivattelemaan itseämme sisälle, vaan nautimme nyt lasilliset kosteaa ulkona rankan sateen keskellä. Hullut suomalaiset.

Varmaan tiedät, miten hyvässä seurassa voi joskus tuntua mukavalta hullutella. Vaikkapa istua sateessa pihalla, riisua paidat ja naukkailla konjakit riittävän nopeaan tahtiin, ettei sadevesi sitä laimentaisi. Ilmoittaa rouvalle, että kyllä hän on todellakin täysin oikeassa, kaksi täyyy-sin kreiii-siä suomalaista!

Myöhemmin sentään kuivattelimme, Tuuno lojui sitten lempinojatuolissani täysin rentoutuneena ja me puhuimme maailman menosta, elämästä ja tosikoista, joilla ei ole ymmärrystä sateen virkistävästä vaikutuksesta ihmisen mielelle. Puhuimme paljon muutakin, mutta se oli kahdenkeskeistä.

Prinsessa kokkasi meille thaimaalaisia herkkuja. Me söimme niitä ja joimme päälle parit tuutingit lisää. Jossakin välissä Tuuno hieman hermostui nähdessään pullon: Kauniisti muotoiltu, kultainen korkki ja etiketissä komeilevat nimen vierellä isot kirjaimet X.O. Hänen mielestään jo pelkät kirjaimet, mutta myös juoman jalostunut pehmeys osoittivat, että hänelle tarjoillaan nyt parasta – ja erittäin kallista juomaa. Otin kiitokset vastaan myhäillen nöyränä tyytyväisin mielin.

Kun tätä luet Tuuno niin tiedoksesi: Se on täkäläistä brandya, mutta parasta mahdollista ja myös hieman harvinaista. Rotell X.O. maksaa 559 bahtia siinä ainoassa kaupassa, missä tiedän sitä olevan saatavilla (enkä kerro osoitetta kaikille), eli päivän kurssin mukaan noin 12 euroa. Silti se on todellakin parasta, mitä konjakkien ja brandyjen ystävänä olen pitkiin aikoihin maistellut. Pehmoisen täyteläistä, mutta täyttä tavaraa jättäen oivallisen jälkimaun sekä hyväntuulisen mielen – kuten saatoin sinustakin havaita.

Ja siksi sitä tuli myös maisteltua ja siksi tilasin sinulle taksin enkä ajanut itse prätkällä hotelliin ja siksi minulla on nyt samanaikaisesti sekä hyvä olla että hieman hontelo olo, joskaan en sitä edes huomenna tule krapulaksi myöntämään.

Lopuksi – Tuuno on mainettaan parempi mies

Jokainen muodostakoon oman käsityksensä, mutta pidän tätä miestä parempana ihmisenä kuin kirjoittajana. Jatkakoon silti niitäkin puuhia, värittäköön edelleen tarinoitaan (tunnusti toimivansa siten) tai pissiköön peräti silmään meitä muita huvittaakseen itseään. Minä jatkan lukijana ja nyt peräti uudistuneen iloisin mielin.

Ollaan pois ystäviä, kyllä minäkin nyt, kun ymmärrän.
Ja kiitos siitä että itsekin ymmärsit, ettei se aluksi niin helppoa ollut.

Tästä on hyvä jatkaa.

Old Chap