Tämä sivu tai artikkeli on poistunut käytöstä Espanja.org:in uudistumisen yhteydessä, jonka vuoksi sen sisältö voi olla puutteellista.

Hidalgo kuolee hiljalleen




Hidalgo kuolee hiljalleen

Minä kuolen, katoan tästä maailmasta eikä Tuuno K. Takiaista enää ole. Aluksi joku vanha ystäväni (mahtaako sellaisia olla montaakaan) muistaa ja sitten yhä harvempi. Lopulta havaitsen, että koko elämäni on mahdollisesti valunut hukkaan.

Saavuin illalla Helsinkiin jatkaakseni sitten sunnuntaina lentoteitse Bangkokiin ja sieltä Pattayan kaupunkiin. Olin pukeutunut uuden tyylineuvojani ohjeiden mukaan, mutta huomasin samantien varustukseni riittämättömyyden tänne kylmään kotimaahan. Onneksi Stockmannin tavaratalo oli vielä avoinna ja kiiruhdin ostamaan sieltä lämpimät päällysvaatteet sekä kumikalossit italialaisten loafereitteni suojaksi.

Söin yksinäisen illallisen ravintola Kosmoksessa, jota olin kuullut kehuttavan taiteilijaravintolaksi. Kalaruoka oli maittavaa, palvelu moitteetonta, mutta eihän siellä mitään korkealentoisia kiistoja kulttuurista käyty. Muutama humalainen selitteli tyhmyyksiä toisilleen ja tunsin pitkästyväni.

Sitten lähdin kävelylle todetakseni, että tämä maamme pääkaupunki on jumalaisen kaunis kesällä. Astelin keskustan hotellistani kartan opastamana Korkeavuorenkadulle, ohitin vanhan tiilenpunaisen kirkon ja jatkoin alamäkeen kohti meren rantaa. Käännyin vasemmalle ja poikkesin ravintola Amigoon nauttimaan lasillisen. Kaivopuiston tiesin entuudestaan ja siksi suuntasin matkani seuraavaksi sinne.

Suurimman pettymyksen tunsin kokevani pyrkiessäni asiakkaaksi puistossa ravintolaan, josta olin monet kerrat lukenut historiallisia tarinoita. Aluksi jo vahtimestareiden uhkaileva kehonkieli oli torjuvaa, samoin heidän katseensa epämääräisestä (opetellusta) hymystä huolimatta. Tunsin itseni toisen luokan kansalaiseksi – aivan kuin olisin lähestynyt London Pubin ovea Fuengirolassa. Mistä he löytävätkään nämä punttisalien kuninkaat ja humalaisia kernaasti hakkaavat (ainakin London Pubin miesten kerrotaan jopa ylpeilleen saavutuksillaan) öykkärit palvelukseensa. Väistivät kyllä lopulta osoittaakseen, että saan luvan tulla sisälle, mutta käännyin kannoillani.

Jatkoin matkaani saapuen viimein kesäisen yön hämärtämän meren rannalle. Kaunista ja raikasta, tyyntä ja kosteaa. Kävelin hiljalleen ja ajattelin elämääni. Kaikkea sitä mitä olen kokenut viimeisen vuoden aikana ja aikaisemminkin. Mennyttä avioliittoani, vuosiani tehtaan isännöitsijänä ja aikaisempaa elämääni kotipaikkakunnalla, missä jouduin mukauttamaan intellektuellin sisimpäni junttiyhteisön muottiin lopulta samaistuen siihen ja saaden käytökseeni jopa itseäni näin jälkikäteen syvästi ärsyttäviä piirteitä. Kuka minä lopulta olen?

Jatkoin karttani opastuksella kulkuani rannoilla, Kauppatori, Pohjoisranta, seuraavaksi Tervasaaren polkuja ja sitten sillan ylitse Hakaniemeen (siellä minua autiota toria ylittäessäni hieman arvelutti sekä poliittisesti että herrasmiehenä, josta syystä pyrin välttelemään suoranaisia katsekontakteja harvoihin vastaantuleviin). Kävelin Siltasaaren rantaan ja jatkoin kulkuani Töölönlahden ympäri takaisin kohti kaupungin kirkasta, mutta muutoin niin autiota keskustaa. Ja kaiken aikaa mietin elämääni ja sitä, miten valitettavan pian se päättyy, eikä minua enää ole.

Olen nyt lopuksi koonnut ajatuksiani täällä hotellihuoneessa ja odotan tuskaisesti aamua. Auringonnousun hetket tuovat uutta toivoa, mutta viimeisetkin hämärän rippeet pitävät vielä yllä apatiaa tunnetilani pintakerroksissa. Kaipaan valoa, rakkautta ja läheisen ihmisen kosketusta. Olen maailmassani niin yksin. Ehkä en edes osaa elää. Kuka minä olen, minne olen matkalla ja miten pitkään minulle on suotu aikaa etsiä sitä onnea, josta olen syntymästäni asti haaveillut?

Tuuno K. Takiainen
Ajatuksiinsa vaipuneena


P.S.

Jos teillä arvoisilla lukijoillani on opastusta ohjelmakseni Helsinkiin, niin kertokaa siitä minulle. Lentoni Thaimaahan lähtee vasta sunnuntaina illalla ja siihen asti joudun viihdyttämään itseäni maamme pääkaupungissa, jonne on luvattu edelleen kylmää ja sateista säätä, minkä vuoksi mielelläni ottaisin myös sisäkutsuja vastaan.