Tämä sivu tai artikkeli on poistunut käytöstä Espanja.org:in uudistumisen yhteydessä, jonka vuoksi sen sisältö voi olla puutteellista.

Hidalgo ja katala maailma



Hidalgo ja katala maailma

Täällä jälleen Tuuno K. Takiainen rakkaat lukijani ja mahdollisesti ystävänikin, jotka ehkä olette saattaneet inhimillistä olemustani kaivata sen abderiitin kylmyyden keskelle, joka maailmassa ympärilläni vallitsee.

Postskriptumina yllättävään katoamiseeni luotanne esitän tässä pääkohdittain seuraavat mieltäni alentaneet vaikkakin joiltakin osin myös huvittaneet ja stokastiset sattumukset ennen hetkeä, jolloin pääsin jälleen jaloilleni:

Lydia Kutvonsalo-Löfman osoittautui täysin huikentelevaiseksi hempukaksi, joka käytti luottamustani väärin ja tuhlasi jalomielisyyttäni sekä rahaa.

Hän myös sotki pienoistietokoneeni tiedostot täydellisesti ja rikkoi sen akkumulaattorin, jonka uudistusta jouduin odottamaan, koska sellainen oli tilattava Amerikasta asti.

Tämä tapahtui Pariisissa, mihin mennessä olin kirjannut tietokoneelleni mielenkiintoisia havaintoja kansainvälisen ulkomaanmatkani varrelta. Ilman niitä muistiinpanoja en kaikkea muista. Muita panoja ei hänen seurassaan tapahtunutkaan, vaan ainoastaan ottoja lompakostani.



Sitä ennen kävimme Brysselissä, missä laskin kukkaiskimpun kunnioittamani sotasankari, marsalkka Montgomeryn jalkojen juurelle. En ole itse kuvassa, koska en uskaltanut antaa digityskameraani Lydian ahnaisiin käsiin (koska olin jo oppinut hänen ahnivan kaiken irtaimen, sieppaamalla mm. ravintolapöydille jättämäni tippimaksut omaan käsilaukkuunsa).

Tapasin Brysselissä myös meppihenkilön, jolla on mökki kotipaikkakuntani alueella oman rantasaunani naapurissa. Kovin käyttäytyi korskeasti ulkomailla eikä edes tarjonnut illallista, vaikka ehdotin hänelle sellaista mahdollisuutta. Saatan näinollen pyrkiä sulkemaan paalutetuin portein hänen mökki-autotiensä käytön, koska se kulkee maitteni lävitse. Kävelkööt rantarisukkojen läpi toista kautta!



Sitten menimme junalla Pariisiin, missä asema oli varsin epäsiisti ja sekava. Tavoitteeni oli päästä siellä romantiikan nimissä suorittamaan Lydialle intestinaalisia lähestymisiä lyhyen hamosen helmateiden kautta.

Mitä vielä! Lähes ensimmäiseksi tuo sydämetön nainen liehitteli jo saapumispäivänämme kummallista miekkosta, joka tunkeutui seuraamme tarjoten ostettavaksi ties mitä rihkamaa. Intransigentti asenteenikaan ei siihen ketkuun tehonnut, kun sirkutteleva Lydia (sittemmin Lyyti) häntä kovin houkutti.

Harrastelijaherpetologina totesin miekkosen maiskutuksineen muistuttavan sammakkoa, minkä Lydiakin ehkä tunnisti ja tyhmyyttään kait kuvitteli sen muuttuvan prinssiksi. Pyysin siinä katukahvilassa anteeksi virtsarakon tulehdustani, jonka verukkeen vuoksi luikahdin sisätiloihin ja takaoven kautta vapauteen.

Olettaen Lydian (Lyyti) kovasti pian poistumistani kummastelevan ja ryhtyvän suremaan, kiepahdin lähimmän kulman taakse kurkistelemaan asioiden etenemistä. Mitä, siellä he kujertelivat kuin kyyhkyläiset eivätkä silti varmaan ymmärtäneet toisistaan kuin lihan himon! Poistuin paikalta enkä ole sittemmin Lydiasta sanaakaan kuullut enkä kämmenpuhelimeeni viestejä saanut.

Olkoot, mokomakin kiittämätön hempukka. Menkööt maailman menoihin. Minä en semmoista hutsua harmeikseni enää halua. Siitä alkaen olen ollut Pariisissa yksin ja tutustunut paikalliseen elämään turistin tavoin.

Pienoistietokoneen uuden akkumulaattorin toi eilen hotelliini lähetysfirman kuriiri, jonka olin opastanut osoitteellani tietokonefirman kautta. Nyt voin jälleen elää elämääni uusin voimin ollen yhteydessä myös teihin rakkaat espanjalaisystävyyden ystäväni, joita uskollisuudella ja nöyrällä mielellä olen kaivellut.

Digityskamerani muuta tuotantoa:



Myös suomalaisella elämälläni on ollut tapahtumansa, mutta siitä joudun kertomaan erikseen, sillä luokseni lehahti juuri aito pariisitar, jonka kanssa poistun nauttimaan elämästäni viimeisin päivin ennen paluutani Espanjan auringon alle.

Tätä hempukkaa en kyllä sitten mukaani ota, mutta siitä ei sovi hänelle vielä mainita. Intestinaaliset harrastukseni jatkuvat. Olenkin havainnut verraten kiehtovaksi iskemiskeinoksi naisia kohtaan heittää ilmoille puolivirallisen keveän kysymyksen, joka tuntuu johtavan verraten helposti lopullisen tavoitteeni lähimaille ollen silti samalla poikkeavan kiinnostava verrattuna tavanomaisuuksiin. Tuikkaan vain ilmoille hymyssä suin tiedustelun “Toimiiko neidin suolisto yleisen tyydyttävästi vai voisinko antaa teille intiimejä ohjeistuksia keveän keskustelun lomassa?” Niin tämänkin tyttösen kanssa pääsimme mukavaan alkuun ja voi-voi näitä pariisittaria, oh!

Sulkeudun jälleen suosioonne,

Tuuno K. Takiainen
Kansainvälinen gasanova

P.S.

Minulle saapuneessa postissa on tiedusteltu, miten Orgissa voisi löytää aikaisemmat kirjoitukseni niistä kiinnostuneiden luettavaksi. Vastaan siihen tässä vaivaamatta lähettäjiä henkilökohtaisin postein: Te yksinkertaiset tyhmeliinit. Käyttäkää hakutoimintoa. Kirjoittakaa siihen jotakin sellaista kuin "takiainen" tai "tuuno" ja painakaa nappia. Kyllä ne sieltä sitten esille tulevat, ehkä.

P.P.S.

Kovasti olen iloinnut siitä, että minua on sanottu kaivatun. Lämpöisin sydämin pyydän nyt myös, että kirjoittelisitte minulle edelleenkin viestejänne ja mielipiteitänne tämän blogini kommentteina. On niitä sentään liikuttavaa lueskella aamun hämärissä täällä Pariisissakin, missä sydämeni myös teille sykkii.