Tämä sivu tai artikkeli on poistunut käytöstä Espanja.org:in uudistumisen yhteydessä, jonka vuoksi sen sisältö voi olla puutteellista.

Espanjaan! – Hidalgo!

Hyvät asioitteni seuraajat, nyt olisi runsaastikin kerrottavaa, mutta pyrin tiivistämään asioita kuten minulle ystävällisesti sähköpostitse kirjoitusoppaan ”Kirjoittajan kultaiset kymmenen käskyä” on toivonut mistä hänelle sekä myös muutamalle muulle kohtalooni ystävällismielisesti suhtautuneelle kiitokset.

Saavuin Helsinkiin eilen sunnuntaina melko oivallisesti puolen päivän aikaan ehtien hyvin iltapäivän aikana asentaa pienoistietokoneeni ottamaan kämmepuhelimen välityksellä yhteyden Orgin verkkoon sekä muihin kohteisiin, jotka ovat muodostuneet minulle tärkeiksi. Lähetin myös kiitokseni pankinjohtaja Anderssonille ripeistä toimenpiteistä sekä ystävälleni apteekkari Waldemar Loposelle (jota tulen ehkä aikojen saatossa myöhemmissä kertomuksissani kutsumaan tuttavallisesti ”Loposeksi”, kuten meillä on usein kahden kesken tapana) huomautuksen, että kiittäisi sekä nakkikioskimme vaaleaa viettelystä ”Mirkkua” että kauppias Lötjöstä lähtöjärjestelyjeni avustuksista.

Lyhyesti kerrottuna olen nyt antanut asioitteni hoidon pankinjohtaja Anderssonin hoiviin, joka kertoi Sohvin (Sofia) jo pyrkineen nostamaan yhteisesti hallitsemaltamme tililtä kaikki rahat, mutta koska niitä on runsaasti ja koska tili on itse asiassa minun, kuten rahatkin ja pankinjohtaja Andersson mainitsi muutoinkin aina epäröineensä naisten kykyä asialliseen varojenhoitoon, oli hän tiukan päättäväisesti sanonut antavansa nyt vain 1000 euroa ja maanantaina loput, kunhan tilaa ension enemmän seteleitä pääkonttorista, mikä osoitti hänen olevan paikallaan oleva miesten mies!

Nyt on tili tyhjennetty siirtämällä kaikki muut rahat siirretty toiselle tilille paitsi kohtuullisen kokoinen elatusmaksua vastaava summa jätetty Sohvin tueksi siksi aikaa kun matkustelen maailmalla. Toisella tilillä on käyttöoikeus vain itselläni ja koska en voinut saada sille mukaani muovista rahakorttia, jonka pankinjohtaja Andersson lupasi myöhemmin postittaa minulle Espanjaan tai missä kulloinkin olen, nostin mukaani sievoisen summan käteistä rahaa voidakseni olla sieluni pohjasta vallaton ja toteuttaa viimeinkin kaikki sisälläni kyteneet unelmat, myös ne joista en ole edes kehdannut uneksia, joskin joinakin öinä olen saattanut nähdä itseni eroottisissa seikkailuissa, joiden vuoksi olen odottavin mielin yleensä mennytkin iltaisin verraten ajoissa nukkumaan.

Koska en voinut ottaa mukaani vaatteita jotka olivat Sofian lukitsemina omassa pientalossani, jonka olen vanhemmiltani perinyt, jouduin nyt jo uudemman kerran turvautumaan nakkikioskin ”Mirkun” auvoiseen apuun, jota hän mielellään tarjoutuikin antamaan tosin kieltäytyen saapumasta apteekkari Loposen asunnolle kutsuen minut sensijaan yksin hänen yksiöönsä heti, kun olisin saanut perjantaiset toimeni mm. pankissa suoritettua.

Hänen yksiönsä tuoksui Saaronin liljoilta, kun sinne viimein ehdin perjantaina vasta iltamyöhällä todettuani, että nakkikioskin ikkunaan oli ilmestynyt ilmoitus ”Suljettu viikonlopun yli sattuneen sairaustapauksen vuoksi!” jolloin oletin itsehyväisesti olevani taudin aiheuttaja mistä mieleeni puolestaan juolahti, ennen vain olisi itse vastaavasti saamassa tautia mistä syystä poikkesin vielä Loposen luona pyytämässä häntä luovuttamaan käyttööni muutaman preservatiivin.

Tätä ennen olin myös rientänyt tapaamaan kauppias Lötjöstä, jolla on valitsemismyymälänsä ohessa myöskin lyhyttavaraliike erikoistuneena miesten vaatehtimiseen muodikkain asustein. Koska en osannut sanoa minkälainen lämpötila tulisi Espanjassa vallitsemaan, päädyin ostamaan häneltä kaksi paria nk. ”välihousuja” sekä kolmet valkoiset alushousut sekä yhdet teryleenistä valmistetut harmaat päällyshousut ynnä tumman ruskeat polvihousut ja beigeväriset sandaalit sekä siniset sandaalisukat, mutta myös kolme pitkähihaista kauluspaitaa, yhden harmaan ja kaksi sinertävän vaaleata, joissa on hienoa raidoitusta ja jotka on helppo pestä sillä materiaalina on aito nylon, koska Lötjösellä oli vielä vanhaa varastoa niiltä ajoilta, jolloin nylonpaidat olivat suurinta muotia juuri helppoutensa vuoksi. Mainittujen vaateasusteiden lisäksi äkkäsin hänen myymälästään tuulipuvun, jossa on harmaalla pohjalla violetteja somisteita ja sen ostin myös ollen siten valmis matkaamaan Espanjaan, missä sijaitsevat ennestään käytetyt lyhyet alushousuni sekä joitakin lyhythihaisia paitoja. Kaiken muun olen sieltä tuonut aina muuttokuormassani Suomeen varkauksien ehkäisemiseksi.

Näin olin valmis matkustamaan Helsinkiin ja välittömästi myös Loposen saavuttua sinne, ostamaan matkaliput Espanjaan!

Näine uutisine riensin ”Mirkun” luokse peseytymään. Tuo vierailu jää sitten ikuisesti muistojeni onnekkaisiin kirjoihin, sillä riittänyt ei se, että hänellä oli odottamassa mielilihapiirakoitani yllin kyllin lämmittämistä vailla sekä kylmää maitoa niiden painikkeeksi, vaan oli hän myös varannut varallemme pullollisen konjakkia kahvin kera nautittavaksi, jonka hän sanoi pesemättömyydestäni huolimatta haluavansa nauttia kanssani ennen kylpyhetkeä joskin toivoi minun riisuuntuvan ensin alushoususilleni mihin suostuinkin hänen ensin suljettuaan yksiönsä suuren ikkunan verhot uteliailta silmiltä välttyäksemme.

Ah, voisinpa kertoa tuon illan ja yön tapahtumat! Häveliäisyyteni kuitenkin estää minua mainitsemasta, että kaikki se mitä olin aikaisemmin kokenut ”Mirkun” keralla apteekkari Loposen kylpyhuoneessa, olikin ollut vain omasta mielestäni kauniin kiihottavaa sen rinnalla, mitä ”Mirkku” minulle nyt opetti pakottaessaan minut leikkeihin, joissa (sanottakoon se suoraan) oli sekä päätä että häntää!

Heräsin eiliseen sunnuntaihin voipuneena, nautin aamukahvit ja lukittauduin kylpyhuoneeseen, missä puhdistauduin huolellisesti ja pukeuduin vasta ostamiini vaatteisiin, jättäen vanhoista asusteista itselleni vain mustat puolikenkäni, jotka sointuvat verraten hyvin uuden tuulipukuni väreihin uusien sinisten sandaalisukkieni kera, sekä terylen-puseron, jonka viileästä ilmasta johtuen puin päällimmäiseksi Suomen olosuhteita varten.

Saavuin Helsinkiin ja hotelliin eilen puolenpäivän aikaan. Iltapäivän vietin hotellihuoneessani ja illalla läksin tutustumaan pääkaupungin iltaelämään, mistä minun on varmasti kerrottava teille aivan erikseen mutta ei nyt, sillä pyrin saamani uuden kirjoitusoppaan mukaisesti tiivistämään kirjoitustani siten, ettei se muuttuisi rönsyileväksi, kuten oppaassa neuvotaan olemaan tekemättä.

Ja tänään maanantaina yllätys-yllätys ja onnellinen hetki itselleni, saapuu ystäväni apteekkari Waldemar Loponen linja-autolla ollen perillä klo 21.50 minne olen rientämässä häntä vastaanottamaan voidaksemme sitten vielä yhdessä illalla suunnitella tulevaa matkaamme Espanjaan, minne haluan nyt lennähtää mahdollisimman pikaisesti, mielellään jo huomenna!

Mahtaisiko joku tulla meitä vastaan lentoasemalle, jos ilmoittaisimme tarkemmin saapumisestamme sitä ennen erikseen. Itselläni on matkatavaroina vain ”Mirkulta” lainattuun kankaiseen ostoskassiin pakatut vaatteeni ja oletan, ettei Loposella olisi kuin yksi kapsäkki, sillä hän ei pukeutumisestaan niin suuresti huolehdi kuin minä, joka olen joutunut työelämässä (olenhan toiminut tehdasyrityksessä isännöitsijänä) ajattelemaan omaa edustavuuttani työnantajani hyväksi, vaan on apteekissaan aika käyttänyt valkoisia takkeja, joiden alle hänen nukkavieru olemuksensa on peittynyt samalla, kun hän on päässyt korostamaan oman ammattikuntansa tärkeyttä kuten apteekeissa on tapana, esiintyen ikään kuin lääkärikunnan edustajina vaikka siinä samassa joutuvatkin myöntymään arkisiin palveluksiin myyden myös preservatiiveja, heftaplasteja sekä käsikauppatavaroita, joiden jakelemiseen ei nyt mielestäni aivan akateemista loppututkintoa tarvittaisi sillä olenhan itsekin kyennyt huomattavasti vaativampiin ja vastuullisempiin toimiini oman älykkyyteni sekä herpaantumattoman tiedonhaluni tuottaman taitavuuden vuoksi, koska mittavan laajat opintoni eivät johtaneet mainittaviin lopputuloksiin, mitä olen toisaalta aina hävennytkin sen tarvittaessa salaten ja esimerkiksi vappuisin ilmoittaen kadottaneeni ylioppilaslakkini jo ammoin, mutta laulaneeni täysin rinnoin ”Klaude aamus ikiduur...” vaikkakaan en muulloin laula johtuen alhaisesta laulunumerostani.

Nyt ryhdyn valmistelemaan itseäni ottamaan vastaan matkakumppanini, jonka kanssa ostamme huomenna lentoliput Espanjaan!

Tervehdin teitä lukijoitani ilolla kummastellen kyllä sitä, mahtaako joukkoonne kuulua kuinka paljon ihmisiä ja mitä mieltä olette nyt olleet viimeaikaisista päätöksistäni. Kovasti on mieltäni kyllä lämmittänyt helsinkiläisen sivistyneeltä vaikuttaneen rouvan kirjoitus, jossa hän odotti mielenkiintonsa minua kohtaan peläten tosin, että ”Mirkku” olisi jo sydämeni vienyt. Mutta ei, olkoon hän (kotipaikkakuntani nakkikioskia ylläpitävä vaalea hempukka) sieluni ja myös kainon luonteeni hurjaksi vapauttanut syrjähyppy, jonka muistoa tulen povellani kantamaan, mutta samalla valmistaudun nostamaan polvilleni yhä uusia ja uusia kohtalottaria, joiden kanssa voin kirmata erotiikan antoisille niityille, hurmion kukkuloille ja nautintojen nirvanaan.

Ole Espanja, me tulemme teitäsi astumaan!

Tuuno K. Takiainen
Hurja hidalgo, mutta myös herrasmies


P.S. Olisi syvästi kiitollinen kommenteistanne, joilla voisitte sekä ilahduttaa että niitä espanjanohjeistuksillanne myös täydentää tietääksemme, mitä Los Pacosin ulkopuolella tapahtuu!

P.P.S.

Pahasti on nyt peloteltu minua kirjoituksissa, joista eräälle nimimerkille jo eilen selostin omia järkeviltä tuntuneita näkökantojani tuon siitä ilmeisesti mitään oppimatta.

Kauhistuttavaa kaiken kaikkiaan, varsinkin tänään ilmestynyt kertomus Orgin tapahtumakertomuksissa http://espanja.org/node/3086 tai sitten saatan tietää, kuka tarkoittamani ”nimimerkki” on, jolloin jos niin on, olisin puolestani hämmästynyt siitä vähyydestä, ettei tuon enempää harmeja olekaan nyt muiden kauhuksi ollut kerrottavana.

Nimittäin nimimerkki ”Sinttu” jolta on varastettu ja tuhottu ainakin kolme autoa ja kassakaappi ja jonka miniä on joutunut auton sisälle ikkunan kautta työntyneen rosvon ryöstön uhriksi keskellä kirkasta päivää ja vilkasta Fuengirolaa, saaden sentään kamppailussa vastasaaliiksi rosvon yltä kamppailun kuluessa riistetyn paidan minkä johdosta oletan roiston joutuneen päästämään avunhuutojakin yleisön huomion herättämiseksi ja joka muutoinkin on yksin huolissaan koko naapurustonsa kohtalosta jouduttuaan asumaan alueelle, missä ei muuta kuin pahaa tapahdu eikä edes pojalleen ole tultu töitä tarjoamaan, mikä on tietysti jo toinen juttu ja saattaa johtua pojasta itsestään, minkä entisenä isännöitsijänä ja esimiesasemassa olleena ymmärrän usein paremmin kuin työtä vaille jääneet.

Jos tämä siis on se sama henkilö jota epäilen, niin itse voisin puhtoisin mielin todeta elämäni valuneen täysin hukkaan, sillä enempää en voi kerrottavaksi saada aikaan vaan joudun niitä tapahtumia vain selostamaan, jotka vaatimatonta persoonaani kohtaan sattuvat toisin kuin militanteilla skribenteillä, joiden tarinoissa ”kerronta nousee usein laukkaan ilman, että ne välillä edes paskomaan pysähtyisivät” (kuten vanhalla isälläni oli tapana sanoa).

Mutta nyt ystäväni ja lukijani (myös kriittisesti henkilööni suhtautuvat, joille silti osoitan nyt uuden elämäni kynnyksellä suopeaa mieltä), lopetan ja siirryn valmistelemaan lentoani Espanjaan!

Sama (Tuuno K. Takiainen)