Tämä sivu tai artikkeli on poistunut käytöstä Espanja.org:in uudistumisen yhteydessä, jonka vuoksi sen sisältö voi olla puutteellista.

Hidalgon yöpäätös


Olen syvästi järkyttyneenä herännyt remuaviin ääniin! Vanhempieni muisto on mustattu, kunniani miehenä saatettu arveluttavalle vaakalaudalle ja kiihtymykseni viimeiset vihan pisarat vuotavat nyt maljani ääriä myöten kohti Sodomian ja Gomorran mustaa tuonen virtaa, sukuni vaaliman pientaloni historialliset seinät näkevät ja kuulevat nyt lopullisten tuomioiden kellojen lyövän ylilyöntejään Sohvin (jo varmuudella entisen vaimoni, mitä häpeän) järjestämissä bakkanaaleissa, joissa irstaat naiset nauttivat alkoholia sumeilematta nauraen ja, minkä arvaan totiseksi totuudeksi, Sohvin yllyttäminä minulle.

Heräsin jo tunti sitten työhuoneeni sohvalta, missä olen viime aikoina nukkunut peittonani yleensä keinutuolin selkämystä peittävä raanu, jonka isotätini ”muster Edith” on aikanaan kutonut, häliseviin ääniin, jotka tunkeutuivat korviini pientaloni vankoista seinistä huolimatta. Sohvi juhlii ja pelkäänpä aiheena olevan keinolla tai toisella hänen kieroutensa kytkeytyen päivällä tapahtuneeseen pankissa käyntiin, jonka johtaja Andersson tulee nyt vuorenvarmasti kuulemaan minusta heti aamuhetkien valjettua pankin myöhäiseen avaamishetkeen saakka.

Voi olisinpa jo aikaisemmin ymmärtänyt tämmöisen mahdollisuuden ja osannut aavistaa sen hankkien tarkkailuvälineistööni myös putkimaisen letkutarkkaimen, semmoisen missä on objektiivi toisessa päässä ja jonka voisin nyt työntää avaimenreiän kautta kurkistelemaan lähemmin noita Baccuksen tyttärien bakkanaaleja! Avaimen reiästä olen silti pyrkinyt valottamaan itselleni näkymää tapahtumista viereisessä huoneessa sekä sitä seuraavassa salissa, missä puhelimemme myös sijaitsee, liikehtivistä ihmisistä, joita on laskelmieni mukaan ainakin neljä, joista yksi on luonnollisestikin itse Sohvi, tuo juopon entisen kappalaisemme siittämä hirviö, jolle mikään perinne taikka arvokkuus perheasioissa ei enää ole pyhää.

Viimeisten pisaroiden myötä olen nyt myös päättänyt ryhtyä toimeikkaasti tehtäviini heti kun aamu valkenee mennen ystäväni apteekkari Waldemar Loposta tapaamaan ehdottaen hänelle, että yhdessä laatisimme kirjelmän Sohville, missä sitten sanomme hänelle suorat sanat kaikesta siitä mielipahasta, mitä hän on nyt minulle tuottanut. Tuo katala nainen, jonka meninkin naimaan kun häntä minulle ehdotettiin ja jonka olen hyville perhetavoille sittemmin ohjannut kykenemättä kuitenkaan karsimaan kaikkia alemman luokan geenivikoja, joille en voi mitään, kuten kimeähkön kireää ääntä, joka varsinkin naurun osalta korostuu honottava nenän tehostuksella semmoiseksi, että ystäväni apteekkari Waldemar Loposen mukaan hän nauraakin enimmillään Sohvin naurun äänille kuin tämän esittämille naurun aiheille mikä on edelleen johtanut hänet arkaluontoisiin tilanteisiin Sohvin, kuten Loponen nyt viimein tunnusti osoittautuen samalla aika ketaleeksi hänkin, joissa Sohvi on mennyt hänen lähelleen hengittäen kasvoille ja samalla sormeillut kunnon apteekkarimme Waldemar Loposen korvanlehteä sanoen kujerrellen pitävänsä tästä henkilönä kovin paljon!

Kostoni tulee olemaan suloinen, sillä minua ei herätetä öisin niiden toimesta, jotka nyt kodissani mekastavat, kuten leskirouva Koskenranta, tuo hiukkasen viinan pöhöttämä ompeluseuran kannattajajäsen, eläkkeelle jäänyt säästöpankin naiskamreeri (jonka nyt pelkään antavan Sohville vääriä neuvoja siitä, miten tämän tulisi hankkia itselleen turvanani oleva omaisuus, jota mielestäni turvaa hyvin aikanaan viisaasti isäni ehdotuksesta laadittu avioehto) sekä tietenkin, tietenkin ja vielä kerran tietenkin – tuo siveyden sipuli, lattarintaisten naissuvun edustajien kuivimmista kuivin kapakala, kirkkoneuvoston jäsen (kuinka tyhmästi ihmiset äänestävätkään) ja inhottavimmista inhottavin juoruakka neiti Sylvi Pieksämäki, jota kukaan eikä edes huonoinkaan paikkakuntamme mies ole omakseen kelpuuttanut ja joka nyt katkeruuttaan jakaa kaikille kaikesta aiheettomastakin valittaen jopa kauppiaalle, jos nyt jonkin tuotteen viimeinen myyntipäivä on hieman ylittynyt kauppiaan vain pyrkiessä siitä ansionsa saamaan, vaikka osaakin opastaa meitä kunnon kansalaisia ottamaan hyllyistään aina takimmaisen tai hakien takahuoneesta hieman tuoreempaa tilalle. Nämä nyt siellä yksissä tuumin ja harkiten suunnittelevat pilkkaa ylleni sekä perikatoa, jonka tulen estämään tarmokkaasti kuin mies. Minä lähden kuin lähdenkin jo huomenissa Helsinkiin, sopi se ystävälleni apteekkari Waldemar Loposelle, joka joutuu itselleen toki sijaisen kaupungista palkkaamaan, tai ei. Minä aloitan nyt myös osaltani syntisen elämän ja teenkin sen kaiken kaikkiaan heti, kun aamu koittaa!

Tuuno K. Takiainen
Entinen tohvelisankari,
mutta hyvin pian oikein hurja hidalgo!