Tämä sivu tai artikkeli on poistunut käytöstä Espanja.org:in uudistumisen yhteydessä, jonka vuoksi sen sisältö voi olla puutteellista.

MATKA KYLPYLÄÄN

Olin usein kuullut puhuttavan jostain ihmeen kuumavesilähteistä. Vuoresta muka pulppuaa kuumaa vettä. Roomalaiset olivat tarinan mukaan heittäneet kapisen sotakoiran kyseisenlaiseen lähteeseen täysin palvelleena. Vaan eipä kuolo koiraan pystynytkään - nousi pentele lähteestä ja kas; parin viikon päästä koira oli kuin uusi!!
Toki meikäläisen oli tähän ihmeveteen päästävä. Tuumasta toimeen. Puolitutun kädet pyörivät, kuin tuulimyllyn siivet -olivat matkaohjeita. Ja niin reissu alkoi.
Velez Malaga, vasemmalta ylös kohti vuorijonoa, tie A402. Kartassa tietysti eri numero. Ylös, ylös, serpentiinitietä. Kymmenittäin kuorma-autoja lappoi soralastissa vastaan. Oikealla upea Maroma-vuoren laki ylioppilaslakki päässä. Mikäs ihme, tammikuu 2006, kun oli. Kanjonista sitten kylän läpi tekojärven itäpuolta ohi. Kylä Venta de Zafarraya ja oikealle. Pilas de ALGAIDA - johan kylällä nimi. Matka jatkui suunnilleen keskellä ei mitään ja yhtäkkiä Hotelli ja mutka vasemmalle. Heti perään sonniareena !! Taival jatkui männikkötietä ja aloimme laskeutua hiljalleen alemmas. Oikealla näkyi kaupunki. Kartan mukaan Alhama de Granada - nimikylttikin väitti samaa. Siis oikealla tiellä! Liikennevalot. Ei ristin sielua missään. Kuolonhiljaista. Eteenpäin kaupungin ohi 10 min -ei tietoakaan mistään lähteistä. Takaisin liikennevaloihin ja kohti kirkkoa. Ei hätää, elämää löytyi. Koukkuselkä vaari nojaili kaiteeseen. Kyselin lähteitä ja vastaus aina sama: Si,si. Sinne vaan kohti keskustaa. Olisikohan lintuinfluenssa tappanut kaikki muut ihmiset. Ukko ainut. Ko tauti ei kuulemma tehoa ikäihmisiin. Muut matkustajat arvelivan kuitenkin minun olevan väärässä diagnoosin suhteen. No, etteenpäin.Vinkkeli kirkon nurkalta alas vasemmalle. Edessä vuolaasti virtaava joki! Lohikalaa, tuli mieleen. Ehkäpä, mutta myös joku opastaulu vasemmalle sillan edestä. Tie puristautui kapeaan kanjoniin,kai aikoinaan ko joki veistänyt. Edessä avautui peltomaisema ja lukuisia autoja oli parkkeerattu sikin sokin. Löysimme oman paikkamme. Oikealla oli iso rautaportti. Vaimo kuulutti, että ei lähtisi mihinkään haciendaan koiran raatelemaksi. Olin kuitenkin rohkeampi ja ohitin portin epävarmoin askelin odottaen koiran hampaita. Ei näkyt. Edessä oli iso valkoinen rakennus ja korkea muuri sen ympäri. Kylmä viima kolotti ohimoita.Lähellä virtaavasta joesta nousi höyryä. Sama lohijoki, päättelin. Silta. Suuri hämmästys!
Ei niiden jousenien takia, vaan ihmisten -ainakin 20, jotka makoilivat virran kupeella!! Talon muurin alta kohisten ryöppysi vettä alas jokea kohti. Kuumaa ja kirkasta. Sitten vesi kohtasi pienen altaan, joka oli padottu kivenlohkareista. Syvyys oli noin 30-40 sm. Vesi valui reunan yli seuraavaan altaaseen ja sitten seuraavaan. Nämä muutamat altaat olivat ihmishylkeitä täynnä. Norppia, tuli mieleen!
Ystävällinen sakemanni sitten valisti minua: Eka allas 42 ast, toka 36 jne. Vaimoni vaatimuksesta minulta jäi kuumavesikylpy kokematta . Vieläkin potuttaa !!