
venta de zafarraya
Josta A-335 pitkin kohti Alhama de Granadaa. Matkan puolivälissä alkoi kahvihammasta kolottaa, pysähdys takkabaariin, aasin ja strutsin ihasteltuamme, poekkesimme sisätiloihi cafe con lechelle ja americanolle ja tietenkin nähtyämme kinkkurivistön, alkoi makuhermoja kutittamaan. No se tuska poistui makoisalla serranolla ja verisuonistoo puhdistavalla iberico läskillä.

iberico, serrano
Alhamassa ensimmäinen kohde oli kirkon vierestä avautuva henkeä salpaava näkymä maanvajoamaan.

alhama de granada
Kohta matka jatkui kohti balneariota, kohti hoitolan seinästä juoksevaa kuumaa mineraalirikasta vettä sisältävää kansan lätäkköä.

balneario
Tietekin olisi ollut mahdollisuus mennä sisään itse balneaarioonkin, mutta lätäkön eksoottisuus viehätti enemmän.
N. 20 min pulikoinnin jälkeen alkoi maha möyriä sen verran, että jotain olisi tehtävä. Autojen nokat kohti Lojaa ja Riofrioa ja mielestäni kylän parhaat kalat tarjoavaan kirkon vierellä olevaan ravintolaan, maittavalle trucha-aterialle. Siellä truchaa oli tarjolla navarra, genovesa, a la casa, a la plancha ja ahumado.

trucha
Tällä kertaa voiton vei 3 navarraa , yksi genovesa ja lapsille a la plancha ilman mitään kastikkeita. Liekkö lätkäkössä lätreeminen herättänyt ruokahalut, kun lautasilla ruokailun jälkeen pelkät ruodot.. Kerrassaan mainio lounas kera juustoineen , salaatteineen ja jälkiruokineen.
Paluumatka suuntautui juna-aseman kautta kohti Alfarnatejoa, josta laskeuduimme pientä campotietä alas Periannan suuntaan, matkan puolessa välissä toinen autokunta otti suunnan kohti Riogordoa, Malagaa ja Torremuellea, me jatkoimme Periaanan ja Viñuelan

viñuela
kautta kotiin Torre del Mariin. Sellainen pieni mukava maaseutukierros meillä.