Elämyksiä Espanjasta

Amaia, San Sebastianin äänilahja maailmalle. Persoonallinen, hiukan bluesiin viittaava erikoinen ääni. Voimakas ja energinen esiintyjä josta myös löytyy herkkyyttä ja mystiikkaa.

Leiren mukaantulo mielestäni poisti enemmän kuin lisäsi. Amaian ja yhtyeen välit eivät olleet kaikista parhaat, Amaia sai enemmän huomiota kuin koko muu yhtye yhteensä. Tämä loi jännitteitä.

Lisäys klo 12:50. Leiren tilanne ei ole myöskään helppo, hän on nyt isoissa saappaissa. Onnea hänelle.

Eli kyseessä on Espanjan tapaus "Nightwish".

Ilman Amaiaa biisit ovat edelleen ok, mutta jotain oleellista puutuu: laulajan loistava ääni.

Täytyy muistaa , että eri maiden musiikkien suosiminen Suomessa ( kuten myös muissa ) on pitkälle makuasia ja yleensä kuuntelijoiden henkilökohtaisia valintoja .

Se ,että espanjalaista musiikkia ei soiteta Suomessa suuremmin ei ole niin ihmeellistä , eipä täällä suuremmin soiteta myöskään hawaitilaista , kuubalaista tms. musiikkia .

Juuri näin, eikä epanjalaista musiikkia muissakaan maissa kovin paljon soiteta.

Jos ei joku tietty musiikki jossain maassa riittävästi myy, sitä ei myöskään soiteta ... radioilla on täysin selkeä linja soittolistoissaan ... valitettavasti.

Jos haluaa kuunnella musiikkia, joka poikkeaa valtavirrasta, niin äänitteen ostaminen on hyvä vaihtoehto... näin esim. minä toimin ja saan kuunnella juuri sitä musiikkia, joka eniten miellyttää

Tämä Leiren biisi on ainakin ihan järkyttävää paskaa...anteeksi nyt vaan mutta minä olen tätä mieltä.
Makuja on monia mutta tämmöinen keekoilu ei minuun uppoa.
Tässä Amaiassa on sentään ainesta vaikka minua ei tämän tyylisuunnan musiikki puhuttelekkaan.
Hän sentään osaa fraseerata.

Tämä yllä oleva Ivankan mielipide tuli rehellisesti ja sydämestä ahahaa haaaaaa

Meikäläiseen ei kolahda kumpikaan laulajatar, eikä kumpikaan biisi. Tulee Euroviisut vahvasti mieleen

Hyvä, kun kirjoitit "tapaus Nightwish," sillä musiikillisestihan "La Oreja de Van Gogh" on valovuosien päässä Nightwishista!

Kun äkkijyrkästi ilmaisin äsken mielipiteeni kuuntelin netistä La Oreja de Van Goghin kaiken materiaalin mitä löysin.
Rankaisin siis itseäni ja nyt olen todella kanveesissa tästä "taidenautinnossa."
Jotenkin tämän bändin musiikista tulee mieleen brittiläiset poikabändit ja nämä pimut on vaan mausteena sopassa.

Ehkä parasta antia oli Puede Ser ja nimenomaan Amaian osuus biisin alussa.

guanche kirjoitti:

Tulee Euroviisut vahvasti mieleen

Ööööö...vitsi ...no veit kyllä jalat suustani

Joo, ei noista tarvitse pitää, mutta vähän sama juttu kuin härkätaistelujen kanssa ne täytyy tuntea, kun Espanjassa pörrätään - ei nyt sivistyksen vuoksi, mutta kansan suurten massojen maun ymmärtämiseksi.

Ja maassa maan tavalla - radiossa soi joka tapauksessa.

Espanjalaisen pörrätessä Suomessa, hänen on taasen hyvä ymmärtää, että meillä 90% lauluista on synkkyyttä, epätoivoa ja surua kuten HIM & Co.

Espanjassa tehdään paljon hienoa musiikkia.
Minä pidän esim. Paco de Luciasta mutta se onkin jo toinen juttu.

Jos jossain pystytään panemaan huonommaksi kuin esim.Novan ,Iskelmän ja Suomipopin soittolistat ,sen pitää olla jotain todella huonoa.Saksalainen sanoisi scheissea.
Mä itse tykkään kovastikin Orejasta,mutta VARMASTI en ole musiikkiammattilainen.
Senkin tiedän että espanjassa muutama miljoona ymmärtämätöntä ajattelee samoin.

Minä olen aina tykännyt Amaian äänestä ja laulutyylistä kovasti.
Uutta laulajaa en ole vielä kuunnellut (kun ei ole kajareita tällä koneella), mutta noin äkikseltään uskoisin etten paljoakaan LODVG:ia kuuntele laulajan vaihdoksen jälkeen.

Ja Santiagon mielipiteen suomalaisten radioiden soittolistoista jaan täysin, ylipäätään ei ole kuin yksi suomalainen artisti jota suostun kuuntelemaan.

Kijoitukseni soittolistoista, lopetin sanaan "valitettavasti" ja tarkoitan sitä. Soittolistat ovat mielestäni mainitsemaasi scheissea, mutta väitän, että joka maassa menetellään nykyään samoin.

Suuret levy-yhtiöt määräävät pitkälti millaiseksi soittolistat muodostuvat ja ne muodostuvat sen mukaan mitä myydään.

Jos tuo "Oreja..." on Espanjan listan kärjessä, se nimenomaan todistaa väittämäni todeksi... kaupallista, tasapaksua, vailla mitään ns. musiikillista antia, ts. kertakäyttömusiikkia.... mutta hyvin tuotettua, hyvin soitettua, sitä ei voi kukaan kieltää.

Nykyään suuret levy-yhtiöt hakevat rahaa, puhdasta voittoa, eivätkä niinkään hyviä biisejä.
Se, että Suomessa soi paljon suomalainen musiikki, taas johtuu siitä, että Suomessa myy suomalainen musiikki. Tämä sama ilmiö on joka maassa... Espanjassa myy espanjalainen musiikki, Ruotsissa ruotsalainen jne. Toisaalta ymmärrettävää, sillä levy-yhtiöt ovat liikeyrityksiä, joidenka päätavoitteena on tuottaa voittoa.

Minua ei henkilökohtaisesti haittaa, päästettiin eetteriin mitä hyvänsä, sillä minulla on radio aina kiinni, en kuuntele sitä koskaan, en Suomessa, enkä ulkomailla

Nämä kaksi mielipidettä ovat lähinpänä omaani. Ei uppoa tämä musiikki muoto meikäläiseen.
Kuten Ivanka sanoi... löytyy myös hyvää musaa.

http://es.youtube.com/watch?v=jxodluTaz4g

Ei kannata vetää herneitä nenään ja se kiistely makuasioistakin on oma juttunsa. Duffyn Mercy (http://www.youtube.com/watch?v=KE2orthS3TQ) on hyvä (vaikka ei olekaan espanjalainen) ja tiedän, että sitä Ivankakin diggaa – kuitenkin siitäkin biisistä joku voi todeta, että kyseessä on 60-luvun paskapoppia/euroviisuroinaa uudessa paketissa. Tämmöistä tää vain on eli turha etsiä yksimielisyyttä.

LODVG on ilmiö Espanjassa kuin niin moni muukin asia ja siksi aiheen aloitus. On mukavaa, että maailmassa on voittoa tavoittelevia suuria levy-yhtiöitä – ne kun löytävät suurille massoille uppoavaa helppoa ja viihdyttävää musiikkia.

Tuo Leiren LODVG video lienee vain jonkun Youtube-käyttäjän X Factor ohjelmasta koostama tekele ja taustalla soi levy.

Amaian persoonallinen ääni erottuu aina radiota kuunnellessa.

Ja mitä tulee kirjoitteluun…. olen taasen tulossa etelään talveksi (ehkä about 5 kk Espanjassa) ja lämpimikseni aloitin kesän tauon jälkeen kirjoittelun Orkkiin… eli koettakaa kestää – heh heh.

Mä en voinut enää kuunnella ollenkaan suomalaisia soittolistakanavia kun sain kiintiön täyteen ,kuunneltuani niitä muiden vaihtoehtojen puuttuessa muutaman vuoden duunissa.Nyt parin vuoden jälkeen on ahdistus vähän hellittänyt ja joskus saattaa radio olla vähän aikaa auki.
Siinä mielessä aina espanjassa mikä tahansa chumba,chumba on uutta ja tuoretta tavaraa ja sitä voi kevyesti kuunnella ainakin muutamat kuukaudet.

Herneet ei oo ollu lähelläkään nenää, on vain mukava vaihtaa mielipiteitä!

Ei löydy yksimielisyyttä makuasioihin, ei ainakaan musamaailmassa ja se on todella hyvä asia, jokaiselle musagenrelle löytyy kuuntelijansa.

Mukavaa myös, että Hot palaa kirjoituspuuhiin, pientä särmää tänne pitkästä aikaa kaivataankin

Santiago, sanoi hauskasti että: "Mä itse tykkään kovastikin Orejasta,mutta VARMASTI en ole musiikkiammattilainen."

En minäkään ole esim. keittiömestari ja silti tiedän minkälainen ruoka maistuu suussani hyvältä.
Minun ei siis tarvitse käydä Sibelius-Akatemiaa tietääkseni mikä musiikki kuulostaa korvissa mielyttävältä tai opiskella taidetta jotta voisin ratkaista minkälaisesta maalauksesta pidän.
Kysymys on minun henkilökohtaisesta maustani eikä tässä ole tarkoituksena toimia "MakuMattina" kaikkien ihmisten puolesta.

Hottia ei ihmisenä huononna yhtään se, että hän diggailee musaa joka on minulle mitään sanomatonta.
Myönnän, että teos josta keskustelemme on hienosti tuotettu ja soitettu kuten ystäväni Gee sanoo, mutta mitä sitten?

Jos se ei kolahda minulle niin ei kolahda.

Maailma on täynnä musiikkia.
Jokaiselle jotakin ja se on hienoa.
Mitä siitä nyt tulisi jos kaikkien pitäisi kuunnella Säkkijärven polkkaa, tuijotella Mona-Lisaa tai syödä perumuussia nakkikastikkeella?

Minä pidän perinteisestä espanjalaisesta musiikista mutta pidän myös useampien muiden maiden traditionaalisesta musasta.
Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että musiikkimakuni olisi rajallinen.
Pidän monenlaisesta musiikista jopa "heavy metallista."

Pidän myös tällaisista ketjun avauksista, (kiitos Hotin) koska minulla on aina kova halu oppia uutta.
Kun useat ihmiset osallistuvat tähän keskusteluun mielipiteillään se aukaisee minullekkin uusia ovia.

Olen Ivankan kanssa samaa mieltä, no en kyllä musiiksta, mutta siitä että näköaloja laajentavat ja keskustelua herättävät aiheet ovat mainioita.

Ja pakko tunnustaa, että niin vähän nykyään seuraan musajutskia, etten ilman Hot:in aloittamaa keskustelua olisi tiennytkään, LODVG;n laulajan vaihdoksesta.
Joten tämä keskustelu on hyödyllinen jo informatiivisestä näkökulmastakin.

Minulla on sellainen hämärä muistikuva, että sinä Raya olit perustamassa bändiä hra Geen kanssa?
Olisi mukava kuulla sinun musiikkimieltymyksistäsi.

Pianokonsertoista en tiedä mitään ja ymmärsin että olet aika epeli kosketinsoittimien kanssa

Laitan nyt minäkin tänne oman näkemykseni La Oreja de van Goghista, ja musiikkimausta yleensä.

En ollut koskaan kuullutkaan koko yhtyeestä, kun eräänä päivänä, useita vuosia sitten sain odottamatonta, mutta toivottua sähköpostia Espanjasta. Työmatkallani tapaama henkilö kirjoitti viihtyneensä erinomaisesti seurassani! Viestin liitteenä oli LODVG:n mp3 "Paris", sanoituksien kera. Seuraavan viikon se soi jatkuvana toistona tietokoneellani, kunnes sain uuden sähköpostin, joka toi Pariisin seuraksi "La Playa":n. Jatkoa seurasi, mutta se onkin sitten toinen tarina...

La Oreja de van Gogh tekee perinteistä, kosketinvoittoista poppia. Musiikki on helposti kuunneltavaa ja videot ovat melko yllätyksettömiä. Silti edelleen, kun laitan CD-soittimeen "El viaje de Copperpot"-levyn, heittäydyn sängylleni ja suljen silmäni, aistielämys on valtava. Amaian äänessä on tuhansittain tunnevivahteita, joita ei Youtubea tuijottamalla tavoita. "Quiero que no exista el tiempo, detener este momento, una vida es poco para mí."

Ainakin omalla kohdallani, musiikki on paljon muuta kuin pelkästään kuuloaistin välittämä elämys. Suosikkikappaleisiini kuuluu varmasti monia musiikillisella mittapuulla keskenkertaisia tai jopa huonoja tekeleitä. Silti, niiden merkitys minulle on ainutlaatuinen. Olen joskus joutunut tilanteisiin, joissa "huonoa" musiikkimakuani on säälitelty - on kuulemma valitettavaa, etten ole kyennyt ymmärtämään klassisen musiikin todellista olemusta. Vaikuttaisi siltä, että tämä on kokemuksena jossain määrin verrattavissa uskoon tulemisen kanssa. Toisaalta, tuttavapiiriini kuuluu myös erittäin avuliaita ihmisiä, joiden mielestä "jos pidät yhtyeestä X, tulet aivan varmasti pitämään yhtyeestä Y", hukuttaen minut näin mp3-tulvaan, josta ehkä 1% herättää minussa vähäistä kiinnostusta. Kukin tyylillään. Itse pidän selvänä, että toisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää omiin kokemuksiini läheisesti liittyviä musiikkimieltymyksiä.

Viestiketjun aiheeseen palatakseni, oma kantani on, ettei Leire koskaan tule pääsemään Amaian tasolle LODVG:ssa, eikä liioin Amaia itsekään, sillä minulle "Dile al sol" ja "El viaje de Copperpot" ovat La Oreja de van Gogh.

Paris
La Playa
Tu Pelo

Jep sellaista keskustelua on käyty. Eikä se olisi lainkaan hassumpi juttu!
Mutta se ei liity mitenkään musiikkimieltymyksiini, minulla on esittäjänä huomattavasti suurempi toleranssi musiikin suhteen kuin kuuntelijana.
Monen hyvän musan pilaa säälittävä esitys...muahahahahaaaaa.

Minun musiikkimeiltymymsissäni ei tällä kertaa ole paljoakaan kuulemista:
Kuuntelen ainoastaan meksikolaista Maná sekä suomalaisista Eppu Normaali ja Amorphis.

Normaalisti tuohon voi lisätä öööö ainakin, AC/DC, Aerosmith, Eagles, Neil Young, ABBA, Led zeppelin, The Kuka, Ramones, Jam, Buzzcocks, Corrs, Eurythmics, Blondie, Metallica, Children of Bodom, Viikate, Turisas, La Pulqueria, El Canto del Loco, Amaral, Alex Ubago, Hevia, VANHA Hanoi Rocks, Jimi Hendrix, Carlos Santana, Sheila Rios, Juice, Green Day, In Time Quintet, YMS YMS sitten sekalainen seurakunta kitaristeja ... ja joskus jopa klassista musiikkia (klasseset suosikkisoittajat Nigel Kennedy ja Svjatoslav Richter (maailman paras pianisti!), lempisäveltäjäni ehkä Mozart, mutta ei juurikaan Eppu Normaalin lisäksi muuta iskelmää eikä missään nimessä ns vanhaa tanssimusiikkia.
Maailmanmusiikkia ja kansanmusiikkia kuuntelen kun tunnen tarvetta, mutta en laajemmin ole siihen perehtynyt ja siteeraten Pantse Syrjää "Jatsi on p***aa!"

On oikeastaan aika huvittavaa huomata muuttuneensa äärimmäisen rajoittuneeksi musiikin suhteen, olen nimittäin vielä suvaitsemattomanmpi musiikin suhteen kuin lapsena, hurjana punkkarina...

Nooh, en tiedä olevani mitenkään ihmeellisen etevä koskettimien kanssa, olen tosin kakarasta asti niitä soittanut, mutta vasta basso soittimena kolahti kaaliin kunnolla. Ekan bassoni ostin vuonna 2004.
Laulu on pääinstrumenttini ja sen kanssa pärjään mainiosti.

Minusta sinun musiikkimaussasi ei ole mitään säälittelemistä!
Ilman sinua en olisi ikuna löytänyt Manáa tai LODVG:a, Amaralia, Alex Ubagoa yms yms, eikä henkilölllä joka kykenee esittelemään minulle jotain uutta ja ihmeellistä voi olla mitenkään sääliteltävä musiikkimaku.

Vuosia musiikkia opiskelleena minun on pakko sanoa, että suuri osa klassisesta musasta on sitä samaa kuin jatsi...mä en tajua miten kukaan normaalin mielenterveyden omaava voi kuunnella Bartokia tai Muzorskyä, jota minä esim jouduin paukuttamaan pianolla vuosikausia. Ei ihme että kiinnostus pianonsoittoon repsahti jossain vaiheessa, ei ole erityisen mielekästä soittaa kaiken aikaa vastenmielistä musaa.

Kävin muuten viime viikonloppuna Amaralin keikalla, ei voi muuta sanoa kuin että Eva laulaa kyllä livenä todella hyvin!

Tuosta pianonsoitostasi tuli mieleen, että eräs kaverini kertoi, ettei aluksi pitänyt klassisesta musiikista, mutta otti tavoitteekseen oppia ymmärtämään sitä ja pitämään siitä. Ja onnistuihan se, kun tarpeeksi harjoitteli. Kuitenkin koen, että elämä on sen verran lyhyt, etten ehdi tehdä läheskään kaikkea, mikä minua kiinnostaa. Joten sellaiset asiat, jotka mahdollisesti kiinnostaisivat jos niitä kokeilisin, taitavat jäädä listan hännille...

Tällä erää on pakko pöyhäistä tätä keskustelua uudelleen, koska olen viime viikkoina hieman "viisastunut":

http://es.youtube.com/watch?v=-QRR6FxiPcQ&NR=1

Nyt on tullut kuultua Leireä ja on aika pyörtää puheeni!
A las Cinco en el Astoria on ostettuna omaksi, kaikista lyhyimmän LODVG:n ostoon käytetyn harkinta-ajan puitteissa (mietin levyhyllyn ääressä alle sekunnin).
El Ultimo Vals on Valencian radioissa toinen runsaasti soitettu uudehko biisi ja se jää takuulla tämän syksyn muistelun avainbiisiksi.
-Itseasiassa olen suunnitellut lisääväni sen kuvalevynkin musiikiksi.

Jotkut biisit vaan kolahtavat ja niin kävi El Ultimo Valsin kanssa...

Yo nunca olvidaré las noches dulces, musiikki kuljettaa ihmistä ajan ja materian rajoista välittämättä. Musiikki tuo mieleen kaiken sen joka sen kuunteluhetkeen liittyy, tuoksut, lämmön, värit, tunnelman ja sekä tunteet.
Ei lie huonoa musiikkimakua, on vain erilaisia tapoja kokea musiikki.

Olen muuten hurahtanut totaalisesti Gato Negro Dragón Rojo:on.
Tämä on toinen levy (LODVG:n lisäksi) mitä kuunneltiin kun oli "aikuisten omaa aikaa".